Koirien kanssa ihan metsässä

 

Sisu saamassa sylkyttelyä, Usva tutkimassa saaressa paikkoja ja Usva uimasilla

Mustikat kypsyy.. mikä oiva syy pakata eväsreppu, lapset ja koira veneeseen ja lähteä saareen. Tänään siis käytiin vähän veneleimässä perheen kanssa ja mukana reissussa oli tuo meidän Usva-neiti. Usva on meidän koirista sitä sarjaa ”nuoriso-osasto”. Usva sai juosta saaressa ja tutkailla jälkiä.. samalla kun koira juoksi sain kerättyä vähän mustikoita. Niin ei niitä siellä tosiaankaan ollut saari sinisenä. Mutta mikä parasta tuli oltua ulkona, lapset touhusi omiaan ja koira sai vapaata liikettä. Myös se, että Usva lähti kuljeksimaan itsekseen oli hyvä juttu. Sillä viime syksynä oli vielä sen verran arka ettei juurikaan lähtenyt kiertelemään vaan pyöri miltein jaloissa. Usva pääsi myös vähän uimaan vaikka aluksi olikin sitä mieltä ettei hän ui. Mutta hups, Usva veneestä veteen ja niinpä uida jukitti neiti perässä saareen.

Mikä oli siis hienoa niin Usva matkusti veneessä tosi nätisti, joten ehkä lähdetään uudestaankin :)

Pentujen kanssa ollaan nyt myös käyty nuuhkuttelemassa muuallakin tässä omalla tontilla. Eilen meillä oli mukana Sisu, kun käytiin tutkailemassa mustikkapaikkoja. Siellä se viipotti perässä. Yritettiin lapsille sanoa etteivät paijaisi metsässä, mutta mites kävi. Kun silmä vältti oli köllykkä sylissä :)

Ukkoa isäntä käyttikin sitten viisastuneena illalla vielä itsekseen ja ihan kivasti oli käynyt jo vähän katselemassa ympäristöä. Ei toki kovin kaukana.

 

Akan kanssa tutkailemassa metsää

Tänään kävin itse Akan kanssa tuossa vähän matkan päässä. Kivasti lähti katselemaan ympärilleen ja itse keräilin samalla vähän mustikoita. Mikä parasta pikku-koirat ovat saaneet juosta vapaana ja nuuhkutella metsän tuoksuja.

Tämä onkin kivaa aikaa. Saa itselle hetken metsässä oloa ja pennulle ”treeniä”. Mikä parasta on, että kun toistoja kertyy niin vähitellen pentu oppii luottamaan ja uskaltaa lähteä tutkimaan hajuja kauemmas pois näköetäisyydeltä. Siihenhän me pyrimme, totta kai. 

Melkein tyhjän pesän syndrooma tai ehkä ei...

Axeliinan katras <3

Niin se vaan on, että oudolta se tuntuu, kun pienet taapertajat lähtevä maailmalle. Vaikka vielähän meille jäi kolme jämtin pentua eli Ukko, Sisu ja Akka. (toiveissa on kyllä löytää näillekin piiperoille kodit) Ja ajokoiratyttö Heta.

Maailmalle on lähetetty Kaatrasen Yllätys; terhakka ja rohkeä jämti-tyttö. Yllätys jäi tähän lähelle eli Kaaville niin varmasti kokeissa tai näyttelyssä tavataan :) ja ollaan me jo saatu Yllätykseltä viestiä, että hirvenhajulle on jo löydetty.

Ajokoiran pennut Kaatrasen Hetaa lukuunottammatta ovat nyt siis maailmalle lähteneet. Jokaisesta niistä jäi tassun kuva sydämeen. Aivan valoittavia kaikki ja niin omanlaisia, yksilöitä jo aivan pienestä pitäen. Kaatrasen Ilona lähti Outokumpuun, Kaatrasen Loviisa Ilmomantsiin, Kaatrasen Aku Lappeenrantaan ja Kaatrsen Martta Vierämälle. Hetahan siis jäi omaan laumaan eli tuohon naapuriin mummun ja ukin koiraksi.

 

Jämy-poijat

Ajureita

Oikeastaan jo keväästä asti, kun narttujen kiimat alkoivat on meillä ollut enemmän ja vähemmän koirien paikat vaihdossa. Aikaisemmin tässä omassa pihassa oli ja on siis edelleenkin nuo meidän territ eli Joiku ja Noki. Akseliina ajokoira ja Usva jämti ovat myös olleet meidän pihan asukit. Ukin pihassa ovat siis aiemmin olleet ajokoirat Toope ja Jalmari. Lisäksi jämtit Sissi ja Vote. Nyt pentuamisen myötä Sissi muutti aluksi Axeliinan häkkiin ja siitä se se rumba alkoi.. Jalmari muutti ja Axeliina Jalmarin häkkiin... No joka tapauksessa nyt kevään jälkeen ollaan pyöritelty näitä koiria vaikka ja miten. Nyt jo tehtiin yhteen häkkiin väliseinä niin saatiin taas keikautettu näitä vähän eri tavalla. Nyt meillä on siis kahdessa häkissä näitä pentusia eli Sisu&Ukko omassaan ja Akka&Heta omassaan. Lisäksi Vote ja Usva nyt samassa häkissä. Ennen syksyä pitää vielä vaihdella paikkoja joten eipä käy pitkäksi tää koirien kanssa touhuaminen.

Pentujen kanssa ollaan jo vähitellen alettu harjoitella hihnassa kulkemista. Meillä ollut näille pienille onneksi valjaita niin vähän helpommalta on tuntunut. Mutta on kuulkaas aika hauskaa katsottavaa kun nelja pikku viipottajaa menee hihnoissa. Onneksi minulla on nuo kaksi pikku-apulaista, vaikka välillä mietinkin lenkillä kuka vie ja ketä? Ja että miten saada lapsi ymmärtämään ettei se pentu tahallaan ole vallaton ja mene hihnassa miten sattuu. Mutta toistoja niin eiköhön se siitä. Ja mikä tietysti hyvä on se, että nää tottuu myös lasten käsittelyyn.

Pikku-apulaiset hihnailua opettamassa

Sisua kehtuuttaa

LepoHetki <3

Jämti-poikien kanssa on myös käyty jo vähän tuossa lammenrannassa haistelemassa hajuja. Kovasti jo ympäröivä maailma kiinnostaa ja etäisyys ihmisitä kasvaa helposti. Enää ei siis pyöritä jaloissa. Kohta saa tosisaan jo alkaa miettimään tutkapannan kaulaan laittamista sen verran rohkeesti nämä meidän poijat jo tutkailevat maastoa.

 

Suolla juoksemassa

 

Mikä tietysti vähän minua mietityttää on, että miten ehditään kaikkia tasapuolisesti lenkittää ja käyttää metsässä. Nyt oon pyrkinyt siihen, että aikuisista koirista Sissi, Usva, Vote ja Axeliina kävis vähäintään kerran viikossa mun kanssa juoksulenkin. Samalla tulee treenattu hihnassa kulkemista. Niin ei se sitten pääse ihan unohtumaan. Nokin juoksutukset hoituu onneksi tässä pihassa. Joikun kanssa pyrin myös käymään juoksemassa tilaisuuden tullen. Se kun on mamman ”takakammarin poika” <3 Päivittäin touhuilen muuten koirien kanssa ihan perusjuttuja. Se juoksutusaitaus olis kyllä niin hyvä tai edes koirapuisto lähitienoolla. Syksyn tullen ois tiedossa vähän näyttelytreeniä sillä ajattelin viedä näitä eli Sissin, Usvan, Voten ja Jalmarin näyttelyyn eli treenausta tiedossa sillä rintamalla. Kiva Kiva !!!

Miesväki onneksi on ahkeria noissa metsässä juoksutus hommissa. Tietty noiden pienien kanssa pitäs ehtii edelleen myös käydä jälkiä nuuhkuttelemassa :)

Votelle olis hyvä saada heti sykystä hirvikontaktia niin päästäs eka pitkää koetta kokeilemaan. Viime syksynä saatiin jo haukut hyvälle alulle. Usvalle olisi kanssa hyvä saada jo kunnon hirvityöskentelyä ja ehkä koettakin. Kunhan näkee miten tuo tyttö tuosta syttyy. Sissin kanssa hirven mehtuun aikaan on tiedossa touhutelua. Kokeitakin vois suunnitella jo.

Tälle kesälle tuo koirien uittaminen on vallan jäänyt.. mikä on kyllä tosi harmi sillä uiminen olisi niin hyvää treeniä etenkin hirvikoirille ja tietysti myös allekirjoittaneelle sillä meillä minä siis uin koirien kanssa veneen perässä. Toki Noki saku nyt on uinut ja ihan äänen kanssa. On se vaan vallaton tapaus.. meidän 8 vuotias vinku-intiaani. Joka siis haukkuu aallot, verkonmerkit ja kaikki uidessaan. Harmi, kun ei tullut aikoinaan Nokin kanssa treenattua tuota vesiriistaa, kun se on niin innokas uimaan :)

Mutta heinäkuun puolivaliä mennään ja pian päästään taas tosi toimiin eli koirien juoksuttaminen metsässä alkaa :) sitä odotellessa...

Sari, Kaatrasen Heta ja Kaatrasen Akka

jk. pikkuisia suppanoita ja pupuja on nähty viime päivinä.... jk2. yritänpäs seuraavaan juttuun saada uusia kuvia ja myös kuvia noista meidän sakuista sekä muistakin aikuisista :) siihen asti.. MOI...

Pennut uuteen kotiin

tässä ajokoiran pennut 6 vkon ikäisiä

 

 

Meillä eletään jänniä aikoja.. pennut alkavat olla luovutus iässä ja muuttavat uusiin koteihin..

tässäpäs vähän asiaa pennuin tuloon liittyen..

Olipa koira täysikasvuinen tai vastikään emostaan vieroitettu pentu, sen saapuminen kotiin kannattaa valmistella huolella. Jotta koiran on helpompi löytää paikkansa uudessa kodissa ja laumassa, joitakin sääntöjä kannattaa alkaa noudattaa heti pennun tultua.

Uuteen kotiin saavuttuaan pentu aloittaa tutustumisen perheenjäseniin ja tulevaan elinympäristöönsä. Tavallisesti pentu sopeutuu uuteen kotiin muutamassa päivässä. Tärkeää on toivotetaan koira tervetulleeksi rauhallisesti ja lempeästi, se sopeutuu yleensä hyvin uuden laumansa jäseneksi. Pennulle tulee olla rauhallinen lepopaikka,johon se voi vetäytyä aina kun haluaa. Tällöin pentua ei koskaan tule häiritä.

mamma-koiria moikkaamassa...

Koira on laumaeläin. Se löytää tasapainon lauman vakaudesta ja hierarkiasta. Sen on ymmärrettävä, että ihminen on hierarkiassa koiraa ylempänä. Kun tämä tehdään selväksi alusta lähtien, voidaan turvata se, että pennusta tulee tasapainoinen lauman jäsen. On tärkeää käyttäytyä johdonmukaisesti eli jokainen perheen jäsen toimii pennun kanssa samalla tavalla. On pysyttävä määrätietoisen tiukkana sen suhteen, mikä on sallittua ja mikä ei. Näin omistajan ja koiran luottamussuhde kehittyy toivotulla tavalla.

Koiran saapumiseen kannattaa valmistautua hankkimalla mm: kaulapanta tai valjaat ja hihna ulkoilua varten, sekä kaksi ruokakuppia: toisen ruoalle ja toisen vedelle. (kestävät ja helposti puhdistettavat kupit) . Koiralle kannattaa hankkia myös muutama oma, turvallinen lelu helpottamaan sen sopeutumista uuteen ympäristöön. Koiran patja, kori tai muu petipaikka on hyvä varata. Sinne koira saa aina halutessaan vetäytyä lepäämään rauhassa.

Lisäksi tarvitset mahdollisesti myös välineitä koiran turkin hoitoon esim. harja, kynsisakset. Myöhemmin voi olla tarpeen koiran shampoo sekä matolääkkeet. Koiralle ei kuitenkaan kannata ostaa etukäteen ylettömästi tarvikkeita vaan ostaa varusteet sitä mukaan kun koira kasvaa ja sen kanssa toimiessa huomaa jostakin tarvikkeesta olevan hyötyä. Yleensä kasvattajat suosittelevat ruokaa jota he itse ovat syöttäneet. Onkin hyvä aluksi syöttää samaa ruokaa ja jos merkkiä haluaa vaihtaa tulee se tehdä vähitellen.

 

Heinikossa on kiva leikkiä

hei me leikitään :)

 



Hihalenkillä.. harjoittelu on siis jo aloitettu...



Hihnalenkillä vol 2 pikku apulainen työssään



piilosilla



piilosilla minäkin



Mitäs me leikkijät



lepäilyä leikin lomassa...



sylittelyä <3

Kaikki hyvä loppuu aikanaan.. paljon olemme saaneet kokea näidenkin pienien kanssa. On ollut aivan mahtava kokemus nähdä kaksi näin erilaista pentuetta tässä pienessä ajassa. Tietysti kaski kertaa enemmän työtä, mutta onneksi meitä on ollut monta hoitajaa... Voi tätä rakkauden määrää...



Mina ja Rakkaat vintiöt <3 / Kaatrasen Yllätys

Vähitellen pennut siis muuttavat uusiin koteihin ja toivomme, että saamme kuulla näistä pennuista vielä paljon kivoja juttuja. Ajokoira pentueen hoidosta on vastannut Juha ja Ritva eli naapurissa asuvat appivanhempani. Iso kiitos heille <3

 

 

Ritva



Juha

Pienet pennut osa 2

Sissin (Salopellon Iiris) pennut on nyt jo 6 viikon ikäisiä. Viime viikolla pennut sirutettiin ja paperit ovat tilauksessa :) vapaana edelleen 1 narttu ja 2 uros pentua.

Kaikki pitäisi olla hyvin. Matolääkkeet ovat saaneet nyt kahteen kertaan. Hyvin kasvavat ja ovat leikkisiä. Rohkeasti jo tutkivat maailmaa myös häkin ulkopuolella. Välillä saa tosiaan jo katella minne nuo vintiöt ehtivät. Etenkin kukkapenkit ovat mieleen sekä kasvimaa :)

Nyt ovat olleet emästä erossa muutaman päivän ja kivasti on mennyt. Eivät ole itkeskelleet. Mutta huutavat kyllä aika ajoin lasten perään.. eli heitä pitäisi vaan viihdyttää.. tässäpä muutaman kuvat tästä meidän katraasta ja niiden hoitajista :)

Yllätys lymyilee pikku-kopissa

Pennut ja hoitajat


   Emme me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme.

Nuuhkimme ilmaa kuonollamme siinä on meidän työmme.

Hau hau hau, vou vouv vou, siinä on meidän työmme.

Pörröinen turkki ja pehmoiset tassut, hännän pääässä on tupsu.

Päämme on aina kallellansa, taidamme olla hupsut.

Hau hau hau, vou vou vou, taidamme olla hupsut.

Palloina kierimme mattoje päällä, juostaan ja tepastellaan.

Valtavan suuren tuolin alla joskus me istuskellaan.

Hau hau hau, vou vou vou joskus me istuskellaan.

Kyllähän kaikilla hauskaa on ja koiran pennuilla aina.

Aamusta iltaan leikillämme haukumme innokkaina.

Hau hau hau, vou vou vou, haukumme innokkaina.

näin meillä kasvetaan

Axeliinan pienet kasvavat kovaa vauhtia ja ovat jo 4 viikkoisia.. osa osaa jo käydä ulkona tarpeilla. Vaikka kyllähän se vielä on aika taiteilua tuo kopista ulos tuleminen.

Kiinteää ruokaa ovat nyt saaneet pari päivää ja ensimmäinen madotuskin on jo tehty.

Tässäpäs muutamia otoksia viisikosta jotka saavat nimet Aku, Heta, Ilona, Martta ja Loviisa.

Aika viikareita jo ovat :) ja kyllä jokainen on aivan omalaatuisensa <3

Iska ja Loviisa

Aku

Ilona

Loviisa

Martta

Heta

Mamma ja pienet

Koiramaista menoa pienten tepsujen kanssa

Kyllä aika tosiaan rientää. Sissin (Salopellon Iiris) pentuset ovat jo pian viiden viikon ikäisiä. Voi ihmettä sitä touhun määrää. Kovasti leikkivät yhdessä. Nyt ollaan jo useampana päivänä pidetty pentuja Sissin kanssa tuolla ulkona häkissä ja kopissa. Nyt ovat vielä yöt olleet sisällä. Ehkä nyt jo saataisiin koko porukka vihdoin ja viimein kokonaan tuonne ulos. Nyt kun pentulaatikon reunat eivät enää riitä vaan maailmaa tutkiskellaan jo myös sen ulkopuolella. Rohkeasti tuo nelikko kyllä uskaltaa jo liikkua tuossa pihalla ja tutkiskella pihaa. Ehkä kaikista rohkein on Yllätys-tyttö. Kiinteän ruuan syöminen on myös alkanut hyvin eli ruokahalua riittää. Aluksi saivat äidinmaidon (koiran) vastiketta ja jauhelihaa ja nyt on siirrytty vähitellen Jahti&Vahti penturuokaan. Olen vielä pehmittänyt raksut lämpimässä vedessä ja joukkoon äidinmaitojauhetta ja sauvasekottimella mössöksi.. lämmintä vettä ja siinä onkin herkku ateria valmiina.

Sissin pentueen pojat etsivät edelleen harrastavaa kotia.  



Pihalla touhuilua

Axeliinan pennut ovat pian kolme viikkoisia ja siellä alkaa myös pikkuiset olla liike kannalla ja silmät auki. Tämä pentue on ollut ukin hoivossa ja me ei lasten kanssa olla vielä juurikaan ehditty käydä näitä palleroita muokkaamassa vaikka ihan ovat tuossa naapurissa. Tälle pentueelle onkin ollut kysyntää ja taitaa jo jokaiselle olla kotikin tiedossa. Nyt Axeliina mammakin alkaa olla rennompi. Aluksi tuntui ettei Axu hyväksy ketään sinne pentulaatikon laidalle ja hoivasti pieniään uupumatta. Nyt jo lähtee reippaasti lenkille ja malttaa olla hetken pienistä erossa.

 



Axun pienet



 



Nukuttaa



                         Otettiin Sissin nelikosta jo ”passikuvat”

Kaatrasen Yllätys ( 4 vkoa)

Kaatrasen Sisu

Kaatrasen Akka

Kaatrasen Ukko

 


Näin se vaan on taas nähty miten me äidit ollaan erilaisia. Itselle ollut myös hyvä kokemus nähdä miten pentueet varsinkin eri rotuiset voivat olla erilaisia ja myös niiden emät. Vaikkakin Axu leikattiin niin miten hienosti on hoitanut pennut ja mitenkä nopeasti toipui. Axu on kuitenkin ollut paljon enemmän pentujen kanssa ja Sissi taas tarvinnut alusta asti enemmän ns. omaa aikaa ja myös liikuntaa, että jaksaa sitten keskiittyä pentujen kanssa olemiseen. Sissin kanssa olenkin käynyt useamman kerran viikossa jo 3-5km lenkkiä. Axeliinan kanssa on käyty sellaista 1,5 lenkkiä. 

 

Touhuilu pentujen kanssa jatkuu vielä muutaman viikon. Aikuisille koirillekin nyt enemmän aikaa, kun olen kotihommilla.

 

 

Yllätys ja Akka nukkuvat sylissä... hellittelyä

 

Pentulaatikon nro 2 laidalla, kun kaikki ei mennytkään niin kuin oli ajateltu

Nyt voi jo hieman huokaista. Lauantaina 16.5.2015 meille syntyi 6 ajokoiran pentua. Kaikki ei tosiaankaan mennyt ihan ”käsikirjoituksen” mukaan, mutta loppu hyvin, onneksi.

Jo helatorstaina 14.5 alkoi olla merkkejä, että Axeliinan synntys lähenee. Axu oli jo väsyneen oloinen ja supsituksiakin tuli, vaikkakin vielä päivällä harvakseltaan ja illalla jo vähän enemmän.

 

Axeliina,Sari ja Metu
"Odottavan aika on pitkä"

Perjantai aamuna miesväki päätti ajaa mutkan Outokummussa eläinlääkärissä lähinnä tilanne tarkastuksella. Tuossa vaiheessa Axu sai kalkkia pistoksena ja päätettiin jäädä seurailemaan tilannetta. Kotiin saatiin vähän ”lääkitystä” ja numero johon voisi soittaa tarvittaessa.

Perjantaina päivällä alkoi Axun levottomuus.. ei ollut hyvä olla mitenkään. myös supistuksiakin tuli tiheämpään. Ilta seurailtiin yhdessä ukin, mummun, isännyyden ja lasten kanssa. Puolen yön tienoilla päätettiin mennä nukkumaan. Sovittiin, että minä menen noin 2 maissa katsomaan tilannetta. Ja miesväki sitten ottivat seuraavat tarkastusvuorot eli klo 3 ja 4 herätykset.

 

Axeliina ja tyttö nro 1

 

Niinpä klo 2.05 aikoihin menin tarkastamaan tilanteen ja ihana yllätys tyttö pentu oli syntynyt. Sitten vaan... Odotettiin ja odotettiin, mutta mitään ei tapahtunut. Klo 6 aikaan soittelin eläinlääkärille ja sain ohjeet lääkitä Axua kotona. Tunti odottelua ja ei tapahtumia. Klo 7.30 alkoi matka eläinlääkärille. Siellä sitten lisää lääkettä ja supistukset eivät vaan voimistuneet. Axulle lääkettä ja nukkumaan. Keisarileikkauksella syntyi 2 urosta ja 3 narttua. Eli meillä oli siinä yhteensä 6 ajokoiran alkua. Kaikki yli 500g. Voi ihme sitä tunnetta ja ihmettelyä. Onneksi kaikki meni hyvin. Ehdin jo ajatella, että tässäkö tämä nyt on.

Kotiin tulomatkalla Axu jo alkoi heräillä. Kun kotiin päästiin alkoi mamma heti hoitamaan pieniään. Vaikka vähän pelkäsin miten nukutuksen ja leikkauksen jäljiltä alkaisi äidinvaistot toimimaan. Mutta kahta pentua vähän aluksi jelpattiin syömisen alkuun ja siitä se elämä pentulaatikon nro 2 laidalla on alkanut. Axu ja pentuset asustavat nyt tuossa naapurissa ja me siellä sitten käymme pieniä ihmettelemässä.

 

 

Axeliina ja pallerot
( 4 narttua ja 2 urosta, tässä muutaman tunnin ikäisenä)

Ajokoira pentue on yhdistelmästä Epeli ( FI44371/11) ja Halla-aamun Axeliina (FI32035/09)

Pentulaatikolla nro 1:ssä onkin jo melkoinen vipinä. Meidän nelikolla on jo ikää huomat 2 viikkoa. Kyllä vaan kasvetaan ihan silmissä. Huima on muutos ollut kahden viikon aikana. Nyt lapsetkin ovat päässeet pikkusia hoivailemaan. Ja kyllä meille jokaiselle on jo se oma suosikki löytynyt, vaikka tokihan me toivomme, että kaikille löytyisi harrastava koti. Kiva huomata miten hyvin pennut kestävät myös lasten käsittelyn. Joku kokenut mehtämies joskus sanoikin, että tekee pikkupennulle hyvää, kun niitä vähän keikutellaan.. kesätävät stressia aikuisenakin paremmin. Toivotaan, että näin olisi sillä meidän pikku kennel-tyttö ja -poika kyllä antavat rakkautta ja hellyyttä näille palleroille jota kulkevat edelleen nimillä: Ukko, Sisu, Akka ja Yllätys.

 

Reeda kenneltyttö sekä Ukko, Akka, Sisu ja Yllätys
(tässä noin 2 vkon iässä)

On se vaan ihan HuippuJuttu, että on NIIN hyvä eläinlääkäri... Monesta vastoinkäymisestä on yhdessä selvitty ja taas vaan kerran saatiin NIIN arvokasta apua ja niin läheltä. " Onni on Kirsi eläinlääkäri"

 

Näin se vaan "perhe" kasvaa ja pieneten elämän ensitaipaletta saamme seurata ja ihmetellä. Eipä voisi enempää toivoa.

 

jk. kiva kun saan jakaa nämä hetket kanssasi :)