Kun Salama tuli taloon

Tästä alkaa yhteinen seikkailu

Meillä on kevään aikana ollut kovat keskustelut siitä, että minkä ikäisenä voisi olla aika saada oma koira? Meillähän nämä koirat on ollut tähän asti ns. aikuisten nimissä ja sekös tuntuu lapsia harmittavan. Kun hekin haluavat omat koirat ja ollaankin koitettu sopia, että saavat nimellisesti jonkin koiran "itselleen". Se ei vaan tunnu riittävän. Toisaalta ollaan oltu tilanteessa, että neitokainen on handlannut useampaa koiraa näyttelytreeneissä ja match showssa. Mutta poitsulta on puuttunut se ns. "oma" koiruus. Mielitietty oli pitkäänkin, mutta ikävä kyllä meille niin Rakas Axeliina menetettiin tapaturmassa jo jonkin aikaa sitten.

Tässä päivänä muutamana sitten alettiin pohtimaan, että oliskohan se nyt sopiva hetki kuitenkin aloittaa kasvattamaan tästä meidän pian 10-vuotta täyttävästä pienestä metsämiehestä AjoKoiraMiestä. Siihen avautui oiva tilaisuus, kun ukilla oli jo "koe-ajossa" Niittyahon Salama. Asiaa aikamme pohdittua päätettiin, että nyt on hyvä hetki ja niinpä meillä on nyt kaksikko kenen yhteisiä seikkailuja pupujen ihmeellisessä maailmassa alamme seurata. Tervetuloa siis linjoille seuraamaan Iskan ja Salaman yhteistä taivalta.

Yhteistyö on jo hyvässä vauhdissa. Joka ilta tämä kaksi käy yhdessä kävelyllä tässä lähimaastossa ja kesän teemana onkin "hyvä hihnakäytös" sekä luottamuksen syntyminen. Salama asuu nyt vielä tuossa naapurin ukin pihassa ja sillä on seurana Kaatrasen Heta. On ollut mukava huomata miten tunnollisesti poika käy koiran kanssa touhuamassa. Aluksi yhdessä aikuisen harjoiteltiin koiran häkistä ottamista sekä sinne takaisin laittamista ja nyt se sujuu jo kivasti. Toki äiti vielä vähän varmistelee vaikka se saattaa olla turhaakin. Sovittu on, että apua pyydetään jos tuntuu ettei lenkkeily suju. Ja tottahan toki äitikin välillä käy vähän Salamaa lenkittämässä niin saadaan junnusta ylimääräinen virta pois.

Syksyyn mennessä sitten hommataan pojalle vielä Tracker-lisenssi niin saa seurailla missä koira viipottaa, kun koittaa koirien juoksutus aika. Isi ja Juha-ukki on lupautunut aluksi opastamaan ja kertomaan ajokoira harrastamisen saloja. Nyt on tiedossa hyvää vastapainoa koulutyölle ja hyvä motivaatio hankkia metsästäjä tutkinto sitten ensi vuonna.

jk. Kirjoittelen täällä miten kaksikon yhteistyö sujuu

Näytelmissä

Tänään 30.6.2018 Kaatrasen joukkue pyörähti Tuusniemen ryhmänäyttelyssä neljän koiran voimin. Tuomarina oli Gunilla Skallman Ruotsista. Kiitos vaan kaikille mukana olleille. Tässä lyhyet yhteenvedot arvosteluista.

Kaatrasen Hissu ja Kaatrasen Huli

Kaatrasen Hissu

JUN ERI

”Hyvin kehittynyt juniori, hyvä pään, hyvä ilme, 

hyvät värimerkit, riittävä runko, hyvät tassut, 

liikkuu tasapainoisesti, hyvä karva”

Sari&Hissu ja Anni&Huli 

Kaatrasen Huli

JUN EH

” Melko hyvä pää, hieman pitkät korvat, silmät voisvat olla tummemmat,

hyvä kaula, riittävät kulmaukset, tarvitsee kiinteytymistä, 

hyvät tassut, karva vaihtumassa, lyhyt askel, kiva luonne”

Kaatrasen Hulda

JUN EH

” Narttumainen, hyvä ilme, hyvät korvat ja silmät. 

Voimakas kaula, esitetään turhan tuhdissa kunnossa, 

olemus raskas, selkä notkolla liikkeessä, hieman ulkoneva askel, 

hieman lyhyt häntä, pehmeä turkki, kiva luonne”

Kaatrasen Hertta

JUN EH

” Hoikka narttu, tarvitsee luontaista kehitystä ja täytettä kehoon. 

Hyvä ilme ja väri. Hyvä kaula ja rinta, hyvät tassut, 

mukavat liikeet ja hyvä luonne”

Kaatrasen Hertta ja Henna, Kaatrasen Hulda ja Sari, 

Hulda

Kaatrasen Hulda&Sari ja Kaatrasen Hertta&Henna

Tästä on kiva jatkaa kohti syksyä. Kasvattajana ei voi olla kuin tyytyväinen näiden ”penskojen” eka näytelmiin. Nyt vaan toivotellaan jokaiselle kasvatille aktiivista kesää ja antoisia yhteisiä hetkiä palvelusväen kanssa.

Jk. Kiitos kuvista perhe Räsänen ja Lauri

Näyttely suunnitelmia

Kesä ja kärpäset 😎
Tuo tullssaan nyt vähän muuta kun metsässä samoilua. Toki ei sitäkään voi kokonaan unohtaa.

Kesä-heinäkuun vaihteessa on Tuusniemellä Koillis-savo show ja sinne on ilmoitettu jämteihin Kaatrasen Hulda, Kaatrasen Hertta, Kaatrasen Hissu ja Kaatrasen Huli 😄 lauantaille. Nyt saadaan sit useampi pentu samaan aikaan näytille. Odotan innolla millaisia arvosteluja tulee. Jämtlanninpystykorvia on ilmoitettu yhteensä 31 kpl. 1 pentu, 15 urosta ja 15 narttua.

Kaatrasen Hulda " Hilda"

Huldan kanssa meillä on nyt sit tiiviimpi jakso menossa että ne näyttelyn ABC taidot harjaantuusi. Onneksi Hulda asustaa melkein naapurissa.

Sunnuntaille on ilmoitettu saksanmetsästysterrieri Joiku jonka handlaa Reeda 😍 Veteraanuhan tää meidän ukkeli jo on 💗 mutta pääsee neiti kehään kun kova into on.

Elokuussa olisi tarkoitus sitten tuo meidän Halla käyttää uudelleen näyttelyssä.JUN EH on plakkarissa, mutta käydään vielä 15kk iässä hakemassa uutta tulosta ja sen jälkeen keskittymään hirvityöskentelyyn.

Jk. Käytiin Hallan kanssa yks ilta ampumaradalla kuuntelemassa pauketta 🤗

Kaatrasen Halla

Kaatrasen Halla ja Akka

Kesäkuu, koirankakkaa ja haukkumista

Reeda ja Noki

On se kevät ja kesä on kyllä monella tapaa jännää aikaa.. niin luonto kuin ihmiset herää talven horroksessa. Ja ollaan päästy taas vauhtiin monella tapaa.. meillä jämtit tiputtaa talvikarvansa, nartut ovat vuorollaan olleet kiimassa. Ja voitte vaan arvata, että meidän poijat on ollut enemmän ja vähemmän täpinöissään. Mutta se on meidän arkea ja osa tätä kaikkea. Kuuluu asiaan ja siihen on niin totuttu. Eli että koirat haukkuu kuin nenään tulee uusia hajuja, kuuluu ääniä ja ihan vaan seurustellakseen. Jokainen kun kaipaa rapsutteluja, lenkkiä. Myös ruoka-ajan lähestyessä alkaa liikehdintä. Mutta toisia haukkuminen se tuntuu vaan häiritsevän :( Kylläpä on kylällä kulkiessa kiva kuulla, että sun koirat ne vaan jaksaa haukkua. Haukkuu ne ei siinä mitään. Mutta luulis maailmaan ääntä mahtuvan varsinkin kun tuossa vieressä kulkee toi Joensuu – Kuopio tie josta mm. juuri nyt kuuluu melkoinen jytinä, kun autot kulkee. Meitä on moneksi.

Koirankakka keskustelukin on käynyt kuumana.. mikä parasta niitä paskoja löytyy joo omasta pihasta, mutta vähemmän tien laitamilta :) tuntuu nää meidän kylän paskat kaikki olevan näistä meidän turreista vaikka on tässä näitä koiria muutama muukin. Mutta ne maatuu. Se siitä sitten.

Jostain löysin tälläistä tietoa maatumisesta:

- Banaanin kuori 1-3 vuotta

- Pahvimuki 1-5 vuotta

- Tupakan tumppi 10-15 vuotta

- Purukumi 20-25 vuotta

- koirankakka 1-6 kk

Jollainen tasolla mä ymmärtäsin huolen, jos nää haukkus täällä nälkää tai janoa.. yksinäisyyttä. Mutta mä voin 98% varmuudella sanoa ettei se sitä oo. Kun joka päivä näiden kanssa touhutaan ja ollaan. Nää on mun perheen jäseniä ja rakkaita ystäviä, harrastus kavereita. Mutta kun tässä omassa pihassa on 5 koiraa joiden ikäjakauma on 1, 3, 7, 2x11 vuotta niin tuota touhua tuntuu vaan järjestyvän. Ja kun yksi haukkuu omassa kömmänässä sittisontiaista niin toinen haukkuu kans vaikka ei ees tiiä miksi hakutaan sit loppujen lopuksi.

Mutta näiden kanssa siis tehdään ja touhutaan eli hihnalenkkiä, esterataa, näyttely treeniä, jälkeä, uimista ja irtipitoaikana sit mettässä pääsevät ”töihin” eli hirveä haukkumaan nää jämtit ja terri-eläkeläiset ihan sit muuten vaan.

karvaa 

Kaatrasen Vote

Salopellon Iiris

Kaatrasen Akka

Kaatrasen Halla

Kaatrasen Heta ja Reeda