JÄMTLANNINPYSTYKORVA JA SEN ”LAADUKAS” ELÄMÄ – millaista se on?

Käyttötarkoitukseksi rotumääritelmässä on kirjattu ” pääsääntöisesti hirvenmetsästykseen joskin - etenkin entisaikoina - sillä on metsästetty myös karhua ja ilvestä, jopa metsäkanalintuja.” Lisäksi että käyttötarkoitus asettaa suuret vaatimukset voimakkuudelle ja kestävyydelle.

Historiaa lyhyesti. Rotu tunnistettu virallisesti vasta 1946 omakssi rodukseen. Aikaisemmin näyttelyissä norjanharmaapystykorva ja jämtlanninpystykorva arvosteltiin kauan samana rotuna. Rotu on kuitenkin peräisin jo niiltä ajoilta, jolloin metsästäjäkansat asettuivat Norlantiin. Se kuuluu havumetsävyöhykkeen kookkaisiin metsästyspystykorviin.

Yleisvaikutelmaltaan jämtlanninpystykorva on suurikokoinen, korkeuttaan pitempi pystykorva; kuiva, voimakas ja tiivisrakenteinen, kuitenkin notkea ja ryhdikäs. Runko ei saa vaikuttaa pitkältä eikä myöskään olla liian raskas.

"Jämpti" eli jämtlanninpystykoirva on luonteeltaan rohkea, tarmokas, energinen ja hieman itsepäinen. Se on kuitenkin ihmisystävällinen. Jämtlanninpystykorva yleensä pitää ihmisistä ja toisista koirista, mutta  poikkeuksia löytyy. Metsästysvietti on erittäin voimakas. 

Olen tässä jo jonkin aikaa seuraillut keskustelua eri foorumeissa siitä miten metsätyskoiria pitäisi hoitaa, liikuttaa, ruokkia ja ennen kaikkea miten niiden tulisi ns. ”asua”. Sinäänsä mielenkiintoinen ja moninainen asia,johonka varmasti meillä jokaisella on oma näkemys ja mieltymys.

On kuitenkin hyvä muistaa, että koirat ovat yksilöitä. Jokaisen kohdalla tulisi miettiä mikä on tämän yksilön kohdalla paras ratkaisu. Toiset koirat viihtyy paremmin sisällä kuin toiset. Myös toisten koirien metsästysinto on voimakkaampi kuin toisen. Kuitenkin rotu on jalostettu metsästystä varten ja itse mielellään tuota metsästysviettiä yritän koiralla vahvistaa. Eli meillä pennut lähtee tutkimaan metsää ensimmäisen kerran jo ennen luovutusikää. Kun pennun kanssa touhutaan alusta asti monenlaisia juttuja niitä ei lokeroida metsästys- tai harrastekoiraksi.

Minkä verran koiran tulisi saada liikuntaa? Siinä missä koira-X käy metsässä 2 kertaa voi se koiralle-Y olla aivan liian vähän. Toiset koirat juoksee irti laskun ja kiinni oton välissä 30km ja toiset 15km. Vaikka usein puhutaan, että jämti ei hirvikoirista ole se sitkein, paljon niitä yksilöitä jotka viihtyvät hirvilla yli 10 tuntia ja tulevat sieltä pois sitten kun ko.elukka on nurin. Sitkeyttä ja tottelevaisuutta on laidasta laitaan. Paljonhan koirien kanssa voi itsekkin vaikuttaa siihen millainen siitä tulee. Kuitenkin se ohjaaja on aika isossa roolissa koiran elämässä. Joten siellä hihnan päässä pitää olla tieto ja ymmärrys siihen mitä koira jaksaa per päivä ja miten se palautuu päivän töistä. Ja onko se valmis fyysiseti ja henkisesti kohtaamaan hirven. Nyky suuntaus on että yhä nuorempia ja nuorempia koiria käytetään metsästyksessä ja kokeissa. Toki varhaiskypsyys on tämän hetken trendi rodun jalostuksessa.

Nyky tiedon mukaan metsästykoira tarvitsee monipuolisen ruokavalion ja tarjolla on kyllä kattavat valikoimat ja jokaisen kukkarlle sopivat vaihtoehdot. Ja käyttökoirien ravitsemuksesta löytyy kattavasti tietoa.

Esimerkki ratsemuksesta (https://eralehti.fi/2009/12/14/metsastyskoiran-ruokinta-tarkkaa/ )

Rasvojen ja valkuaisen määrä metsästyskoiran ruuassa:

1. lepokausi (lenkit 5-8 km): rasva 15-20 % ka ja valkuaista 25-30%
2. peruskuntokausi (lenkit 10-20 km): rasva 20-30 % ka ja valkuaista 30-35%
3. metsästyskausi (matkat 40-60 km): rasva 25-30 % ka ja valkuaista 35-40%
4. metsästyskausi, kovat jaksot (matkat yli 80 km): rasvat 35-40 % ka, valkuainen 35-40%

Koiran omistajan on hyvä oppia tuntemaan koiransa ja toimia sen mukaan niin liikunnan kuin ravitsemuksen mukaan. Meillä pyritään siihen, että koiran perusruokavalio olisi sama koko vuoden ja metsästyskaudella lisätään mm.lihan ja rustojen, tonninkalan ja öljyn avulla rasvan ja valkuaisen määrää sekä yksilöllisesti vielä kunkin koiran yksilölliset tarpeet huomoiden. Jonkin verran on myös kokeiltu vitaamiini- ja hivenainenlisiä. Toki säännöllinen loishäätö ja rokotukset ovat tärkeä osa koiran tereydenhoitoa.

Se miten koira asuu. Onko koira vallan häkkikoirana vai sohvapottuna vai siltä ja välitä. Tuohon on varmasti jokaisella koiran omistajalla oma näkemys. Itsellä tässä pihapiirissä pyörii usempi jämti. Ne ei vaan kaikki viihdy sisällä, vaikka pienestä pitäen ovat kyllä siihen mahdollisuuden saaneet. Toki jokaisella on vähän erilainen karvanlaatukin, vaikka samaa ruokaa syövät hela poppoo. Sen olen omakohtaisesti huomannut, että karvanlaatu muuttuu selkeästi, jos koira on vallan sisällä talviaikaan. Viime talven yks jämy vietti sisällä toipilaana ja kyllä se näkyy karvanlaadussa vielä syksylläkin. Koirankarva ei olen niin rasvainen ja pohjakarva ns.kevyempi jolloin pakkasen ja sateen sietokyky on huonompi. Metsästysintoon en kyllä usko sen vaikuttavan. Toki, jos sisällä ollessa koira voi altistua voimakkaillekin hajusteille voi se vaikuttaa sen hajuaistiin samoin, jos koira syö kotiruokaa jossa on käytetty mausteita. Sillä koiran hajuaisti on noin miljoona kertaa ihmisen hajuaistia tehokkaapi. Omista koirista huomaan, että esim. siivouspäivinä eivät viihdy sisällä, sillä lattian pesuainen haisee niiden nenään.

Toki ajattelen näin, että kaikilla koirilla tulee olla asialliset asuin olosuhteet eli lämmin ja kuiva koppi, siisti ja riittävän kokoinen häkki,jossa koiralla mielekästä tekemistä. Ja että koiraa käsitellään päivittäin eli se saa ruokaa, huomiota ja riittävästi liikuntaa sekä virikkeitä. Harmikseni huomaan,että edelleen on monella vääristynyt käsitys siitä millaista elämää koira elää, jos se pääsääntöisesti on häkissä. Tyyliin ” häkkikoira on onneton ja huonosti hoidettu”. Olen itse olen ehtinyt vuosien varrella nähdä monen moista koppi ja häkkiviritelmää. Mutta nykyaikana kyllä näkee enää harvoin huonosti hoidettuja metsästykoiria. Sillä huonosti hoidettu koira ei oikein anna parastaan siellä metsällä. Toki niitä näkee, mutta usein nämä tapaukset ohjautuvat viranomaisten tietoon. Esimerkiksi viimeisen 5 vuoden aikana olen nähnyt yhden langan laihan jämptin näyttelyssä ja tämä koira kyllä ohjautui tuomarin toimesta eläinlääkärin tarkastukseen. Kokeissa en ole koskaan nähnyt ja edes kuullut, että ko.tapauksia olisi tullut vastaan.

Jotenkin ajattelen näin. Saa korjata, jos olen väärässä. Että käyttökoirat ovat pääsääntöisesti hyvin hoidettuja. Yhä useammin koirat ovat nykyisin jo perheenjäseniä eikä pelkkiä työkaluja. Itse näen, että yhä useammin ne kotikoirat jotka ovat ylipainoisia ja tylsistyneitä, jopa masentuneita ovat niitä joista pitäisi olla huolissaan. Tiedän nytkin useamman ”Rekun” jotka syövät kaiken mitä saavat ja liikkuvat sen verran, että ovesta ulos ja tarpeille. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että eläinlääkärin vastaanotolle tuodaan koiria joiden kysiä ei saada itse leikattua, joille kertyy hammaskiveä, koska ne syövät pelkkää ”valmiiksi pureskeltua mömmöä” ja joiden silmät ja korvat vuotaa ties mitä. Ehkä karrikoin… ikävää katsottavaa se kuitenkin on. Meitä koiran omistajia on monenmoisia. Ehkä siinä on perää, että koira ja omistaja muistuttaa toisiaan :)

Koirien luonteissa on paljon eroja. Osa on itsenäisempiä ja viihtyvät itsekseen ja toiset sosiaalisempia ja siksi kaipaavat myös ihmiseltä enemmän huomoita. Koira myös oppii tiettyihin tapoihin esim. rapsutuksen ennen ruokaa, istuminen ennen lenkille lähtöä. Olen huomannut, että osa koirista jopa oppii sen mitä tapahtuu kun on tietyt vaatteet päällä. Omien koirien stressin sietokyky on kyllä parantunut, kun lapset värkkää niiden kanssa. Omalla kohdalla olen huomannut esim. että meidän koirien suuhun voi mennä katsomaan kuka vaan. Lasten kanssa niiden on pitänyt oppia siihen, että suusta otetaan asioita pois esim. lelu joka on lapsen ei koiran. Vaikka lapset on jo isompi pyritään tuo asia säilyttämään. Samoin teemme paljon sitä, että lapset taluttaa koiria jolloinka niiden pitää ymmärtää ettei voi kiskoa sinne tänne. En toki omia aikuisia koiria ihan kelle lapselle vaan antaisi. Samoin koirien pitää osata rauhoittua, kun niille viedään ruokaa häkkiin. Ruoka ei tule, jos koira ei rauhoitu sitä odottamaan. Se on koiralle hyvää aivotyötä ja ne nauttii siitä, että arjen pienet rutiinit toistuu. En kyllä itse allekirjoita sitä, että häkkikoirat olisi onnettomempia kuin sisällä asuvat koirat.

Eli eipä taida olla yhtä oikeaa reseptiä siihen miten saadaan aikaa laadukas ja onnellilinen elämä koiralle. Pitäkää huoli rakkaistanne <3