KoiranPäivä 24.4.2015



Metu pian 15 vuotta nauttii kun häntä hemmotellaan <3

Hyvää Valtakunnallista Koiranpäivää 24.4.

Vuonna 2015 Koiranpäivän teemana on

"Hyvää elämää koiran kanssa - Vastuullista koirankasvatusta".



Koiranpäivällä Kennelliitto haluaa muistuttaa ihmisen parhaan ystävän merkityksestä. Koiranpäivänä korostetaan pehmeitä ja lämpimiä arvoja ja kerrotaan koiran erilaisista rooleista ihmisen elämässä ja yhteiskunnassa.

Koiranpäivää vietettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2007. Kennelliiton tulevaisuustoimikunta mietti tuolloin koiran asemaa yhteiskunnassa ja suunnitteli keinoja, joilla koiran tuottamat hyvät asiat saataisiin kaikkien tietoon. Koiranpäivän viettämistä ehdotti toimikunnassa mukana ollut kunniajäsen Pertti Kuopila. Niin valtakunnallista Koiranpäivää alettiin viettää Pertin päivänä 24.4

Meillä koiranpäivää vietetään paksusti :)

Sissi jämti on pyöristynyt jo kivasti vaikkakaan ei ole valtava joten odottelemme vapun tienoilla pientä pentuetta.

Axeliina ajokoira on myös pyöristynyt ja nähtäväksi jää millaisen pentueen Axu tekee.. sillä jo nyt masu on paisunut aikalailla...

Lapaset jo miettiävät kuumeisesti pikkuisille nimiä.. ihanaa ja jännittävää aikaa...

Jämtlanninpystykorva rotuna

Ulkonäkö

Jämtlanninpystykorva on suurikokoinen harmaa pystykorva. Kuuluu FCI ryhmään 5. Säkäkorkeus on uroksilla 57 – 65 cm ja nartuilla 52 – 60 cm. Turkin väri vaihtelee tummanharmaasta vaaleanharmaaseen. Kuonossa, poskissa ja kurkussa sekä vartalon alaosissa sillä on lisäksi kermanväriä. Jämtlanninpystykorvan turkki on kaksinkertainen. Korvat ovat teräväkärkiset ja ylöskiinnittynet. Jämtlanninpystykorva liikkuu voimakkaasti ravaten. Rotumääritelmä on tarkastettu 1953: Jämpti on suuri pystykorva, jolla pystyt, teräväkärkiset korvat sekä selän ylle kiertyvä, ei liian tiukasti kippurainen häntä. Rakenne voimakas, tiivis mutta joustava, kuiva ja ryhdikäs.




Luonne

”Jämti” eli Jämtlanninpystykorva on luonteeltaan rohkea, tarmokas, energinen ja hieman itsepäinen. Se on kuitenkin ihmisystävällinen. Jämtlanninpystykorva yleensä pitää ihmisistä ja muista koirista, mutta poikkeuksiakin esiintyy. Metsästysvietti on erittäin voimakas.

Jämtlanninpystykorva sopii erinomaisesti hirvenmetsästykseen, mutta sitä on käytetty myös suurpetojen sekä metsäkanalintujen metsästykseen. Jämtlanninpystykorva kuuluu ns. pysäyttäviin metsästyskoiriin. Koira hakee hirven maastosta ja antaa metsästäjälle ilmoitushaukun. Tämän jälkeen koira pitää haukulla hirven paikallaan odottaen metsästäjän saapumista. Mikäli hirvi pakenee, koira seuraa sitä ja pysäyttää sen uudestaan haukulla ilmoittaen.

Koirien metsästysominaisuuksia arvioidaan hirvenhaukkukokeissa. Jämtlanninpystykorva voi saavuttaa tässä lajissa käyttövalion arvon.


Jämtlanninpystykorva juuret ovat Ruotsissa, Jämtlndistsa. Rotu hyväksyttiin vuonna 1946. Aikaisemmin se kuului samaan rotuun harmaan norjanhirvikoiran kanssa. Suomeen ensimmäiset jämtit tulivat Ruotsin Punaisen Ristin avustuksen vetokoirina sotien aikaan. Kuten harmaanorjankoiranhirvikoira on jämtlanninpystykorvakin lähtöisin ikivanhoista skandinaavisista pystykorvista, ja se oli eräs tyyppimuunnos monien pystykorvien joukossa, kun yhtenäistä Skandinavian hirvikoirarotua ryhdyttiin luomaan. Yhden koiratyypin valinnan jälkeen muiden tyyppien kasvatus jäi vähäiseksi, ja ne rupesivat vähitellen häviämään. Kuitenkin Härjedalenissa ja Jämtlandissa suosittiin jatkuvasti hyväksi käyttökoiraksi tunnettua, vanhan taalainmaankoiran tyyppistä suurta ja voimakasrakenteista pystykorvaa. Kun tyyppi epävirallisuudestaan huolimatta pysyi sitkeästi suosiossa, ryhdyttiin toimintaan sen saamiseksi vahvistetuksi omaksi rodukseen. Monien vaiheiden jälkeen tämä tapahtuikin. Jämtlanninpystykorva on yksi suomen suosituimmista koiraroduista.

http://www.shhj.info/ löytyy rotujärjestön sivut ja lisää tietoa tästä rodusta

Saksanmetsästysterrieri rotuna

Käyttötarkoitus

Saksanmetsästysterrieri on monipuolinen metsästyskoira, joka soveltuu erityisesti luolametsästykseen sekä riistaa karkoittavaksi koiraksi. Rotu luokitellaan FCI:n käyttökoiriin ja ryhmään 3.

Saksanmetsästysterrieristä sanotaankin että ” saku on koira pelaa maalla, merellä ja ilmassa.” Sakuja käytetään pääasiallisesti turkisriistan, vesilintujen sekä kyyhkys- jänis- ja hirvin metsästykseen. Mutta se on myös oiva kumppani agilityyn ja tottelevaisuus harjoituksiin.

Yleisvaikutelmaltaan metsästyskoiraksi sopiva

Metsästäjien muovaama saksanmetsästysterrieri on pienehkö hieman pitkärunkoinen ja väriltään musta, tummanruskea tai mustien ja harmaiden karvojen sekoittama. Punakeltaiset ja selvästi rajatut merkit kulmakarvoissa, kuonossa, rinnassa, raajoissa ja peräpeilissä tekevät tästä veijarista persoonallisen. Rungoltaan saku on tiivis ja sopusuhtainen. Käyttötarkoituksensa vuoksi sillä pitää olla pinnanmyötäinen ja tiheä karvapeite. Karvanlaatu vaihtelee kovasta karkeakarvaisesta karkeaan sileäkarvaiseen. Karvapeitteen tärkein ominaisuus on kestää vaativaa ja kuluttavaa metsästystä. Samassa pentueessa voi ilmetä monenlaista karvanlaatua, sillä sakuja ei erotella karvanlaadun mukaan. Ilmeen tiukkuus johtuu sen pienistä tummista silmistä, jotka sijaitsevat syvällä. Hampaat ovat suuret ja leuat vahvat. Saksanmetsästysterrierin kuuluu liikkua voimaa uhkuen, ja liikkeiden olla maatatavoittelevat ja vapaat.

Koko: Saksanmetsästysterrierin ihannekoko on 33-40 cm välillä. Urosten ihannepaino 9-10 kg ja nartuilla vastaavasti 7,5-8,5 kg. Rinnanympärysmitaltaan rotumääritelmän mukainen saku on 10-12 cm säkäkorkeuttaan suurempi.

Luonteessa on ytyä: Saksanmetsästysterrieri on luonteeltaan rohkea, kova ja kestävä, Jo käyttötarkoituksensa vuoksi sen tulee olla elinvoimainen ja kiihkeä. Kotioloissa se on helppohoitoinen ja vaatimaton seuralainen. Saku sopii myös lapsiperheisiin ja on kyltymätön kapulan noutaja. Luonteeltaan seurallinen ja yhteistyöhaluinen. Saku omaa tyypillisen täysiverisen metsästyskoiran luonteenominaisuudet. Eikä sovi sen vuoksi pelkäksi seurakoiraksi, vaikka täyttääkin viran metsästysreissujensa lomassa. Tarpeen vaatiessa se puolustaa rohkeasti kotiaan ja ystäviään. Saksanmetsästysterrierillä on erittäin korkea kipukynnys. Vieraisiin koiriin se saattaa suhtautua pidättyväisesti. Kun saksanmetsästysterrieri suuttuu, se on periksi antamaton ja taistelee terrierin tulisella temperamentillaan vastustajan kokoa kunnioittamatta. Sakun pentu pitää alusta asti kasvattaa asiallisen määrätietoisesti.

Turkinhoito

Saksanmetsästysterrierillä tavataan useammantyyppistä karvanlaatua. Kaikkia koiria ei näyttelyyn tarvitse ns. siistiä. Karvanlaadun kirjon vuoksi rodussa esiintyy myös pitempikarvaisia koiria, jotka on nypittävä. Parhaan siistimistuloksen saa, kun koira nypitään sormin noin 1-2 kuukautta ennen näyttelyä. Saksia tai veistä ei tulisi käyttää. Koira pestään vedellä ja jollakin miedolla karkeaturkkisille koirille tarkoitetulla shampoolla vielä viikkoa ennen näyttelyä. Luolakoira tulee myös pestä metsästysreissun jälkeen apteekista saatavilla loisshampoilla.

Mitä kaikkea rodulla voi harrastaa?

Monipuolisena metsästyskoirana siitä voi muovata kukin itselleen sopivan kumppanin, jonka kanssa on mukava lähteä metsästysreissuille. Mm. turkisriistan ja vesilintujen metsästyksessä sakut ovat kunnostautuneet. Myös kyyhkys- jänis- ja hirvijahdeissa niitä käytetään. Myös taitavina näädän metsästäjinä ne ovat tunnettuja. Luolametsästys on sen pääalue ja tämä riistanhoitoyhdistyksen uuttera työläinen hoitaakin aktiivisen isännän kanssa luonnon tasapainoa pitämällä pienpetokannat kurissa.

Oma rotujärjestö

Metsästäjät kokoontuivat vuonna 1986 Mikkeliin perustamaan omaa rotuyhdistystä rodulle. Yhdistyksen tarkoitus on edistää rodun käyttöä ja jalostusta Suomessa. Tänä päivänä Suomen Saksanmetsästysterrierit ry on koko maata kattava rotujärjestö. Jäsenmäärä on vakiintunut 350 tietämiin. Yhdistys julkaisee Ärinätori lehteä, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Yhdistystoiminta on aktiivista. Kesäisin järjestään 3 päiväinen sakuleiri kokeineen ja päänäyttelyineen.

http://www.saksanmetsastysterrierit.org/ löytyy lisää tietoa tästä monipuolisesta rodusta