Jämtlanninpystykorva rotuna

Ulkonäkö

Jämtlanninpystykorva on suurikokoinen harmaa pystykorva. Kuuluu FCI ryhmään 5. Säkäkorkeus on uroksilla 57 – 65 cm ja nartuilla 52 – 60 cm. Turkin väri vaihtelee tummanharmaasta vaaleanharmaaseen. Kuonossa, poskissa ja kurkussa sekä vartalon alaosissa sillä on lisäksi kermanväriä. Jämtlanninpystykorvan turkki on kaksinkertainen. Korvat ovat teräväkärkiset ja ylöskiinnittynet. Jämtlanninpystykorva liikkuu voimakkaasti ravaten. Rotumääritelmä on tarkastettu 1953: Jämpti on suuri pystykorva, jolla pystyt, teräväkärkiset korvat sekä selän ylle kiertyvä, ei liian tiukasti kippurainen häntä. Rakenne voimakas, tiivis mutta joustava, kuiva ja ryhdikäs.




Luonne

”Jämti” eli Jämtlanninpystykorva on luonteeltaan rohkea, tarmokas, energinen ja hieman itsepäinen. Se on kuitenkin ihmisystävällinen. Jämtlanninpystykorva yleensä pitää ihmisistä ja muista koirista, mutta poikkeuksiakin esiintyy. Metsästysvietti on erittäin voimakas.

Jämtlanninpystykorva sopii erinomaisesti hirvenmetsästykseen, mutta sitä on käytetty myös suurpetojen sekä metsäkanalintujen metsästykseen. Jämtlanninpystykorva kuuluu ns. pysäyttäviin metsästyskoiriin. Koira hakee hirven maastosta ja antaa metsästäjälle ilmoitushaukun. Tämän jälkeen koira pitää haukulla hirven paikallaan odottaen metsästäjän saapumista. Mikäli hirvi pakenee, koira seuraa sitä ja pysäyttää sen uudestaan haukulla ilmoittaen.

Koirien metsästysominaisuuksia arvioidaan hirvenhaukkukokeissa. Jämtlanninpystykorva voi saavuttaa tässä lajissa käyttövalion arvon.


Jämtlanninpystykorva juuret ovat Ruotsissa, Jämtlndistsa. Rotu hyväksyttiin vuonna 1946. Aikaisemmin se kuului samaan rotuun harmaan norjanhirvikoiran kanssa. Suomeen ensimmäiset jämtit tulivat Ruotsin Punaisen Ristin avustuksen vetokoirina sotien aikaan. Kuten harmaanorjankoiranhirvikoira on jämtlanninpystykorvakin lähtöisin ikivanhoista skandinaavisista pystykorvista, ja se oli eräs tyyppimuunnos monien pystykorvien joukossa, kun yhtenäistä Skandinavian hirvikoirarotua ryhdyttiin luomaan. Yhden koiratyypin valinnan jälkeen muiden tyyppien kasvatus jäi vähäiseksi, ja ne rupesivat vähitellen häviämään. Kuitenkin Härjedalenissa ja Jämtlandissa suosittiin jatkuvasti hyväksi käyttökoiraksi tunnettua, vanhan taalainmaankoiran tyyppistä suurta ja voimakasrakenteista pystykorvaa. Kun tyyppi epävirallisuudestaan huolimatta pysyi sitkeästi suosiossa, ryhdyttiin toimintaan sen saamiseksi vahvistetuksi omaksi rodukseen. Monien vaiheiden jälkeen tämä tapahtuikin. Jämtlanninpystykorva on yksi suomen suosituimmista koiraroduista.

http://www.shhj.info/ löytyy rotujärjestön sivut ja lisää tietoa tästä rodusta