Koirien kanssa ihan metsässä

 

Sisu saamassa sylkyttelyä, Usva tutkimassa saaressa paikkoja ja Usva uimasilla

Mustikat kypsyy.. mikä oiva syy pakata eväsreppu, lapset ja koira veneeseen ja lähteä saareen. Tänään siis käytiin vähän veneleimässä perheen kanssa ja mukana reissussa oli tuo meidän Usva-neiti. Usva on meidän koirista sitä sarjaa ”nuoriso-osasto”. Usva sai juosta saaressa ja tutkailla jälkiä.. samalla kun koira juoksi sain kerättyä vähän mustikoita. Niin ei niitä siellä tosiaankaan ollut saari sinisenä. Mutta mikä parasta tuli oltua ulkona, lapset touhusi omiaan ja koira sai vapaata liikettä. Myös se, että Usva lähti kuljeksimaan itsekseen oli hyvä juttu. Sillä viime syksynä oli vielä sen verran arka ettei juurikaan lähtenyt kiertelemään vaan pyöri miltein jaloissa. Usva pääsi myös vähän uimaan vaikka aluksi olikin sitä mieltä ettei hän ui. Mutta hups, Usva veneestä veteen ja niinpä uida jukitti neiti perässä saareen.

Mikä oli siis hienoa niin Usva matkusti veneessä tosi nätisti, joten ehkä lähdetään uudestaankin :)

Pentujen kanssa ollaan nyt myös käyty nuuhkuttelemassa muuallakin tässä omalla tontilla. Eilen meillä oli mukana Sisu, kun käytiin tutkailemassa mustikkapaikkoja. Siellä se viipotti perässä. Yritettiin lapsille sanoa etteivät paijaisi metsässä, mutta mites kävi. Kun silmä vältti oli köllykkä sylissä :)

Ukkoa isäntä käyttikin sitten viisastuneena illalla vielä itsekseen ja ihan kivasti oli käynyt jo vähän katselemassa ympäristöä. Ei toki kovin kaukana.

 

Akan kanssa tutkailemassa metsää

Tänään kävin itse Akan kanssa tuossa vähän matkan päässä. Kivasti lähti katselemaan ympärilleen ja itse keräilin samalla vähän mustikoita. Mikä parasta pikku-koirat ovat saaneet juosta vapaana ja nuuhkutella metsän tuoksuja.

Tämä onkin kivaa aikaa. Saa itselle hetken metsässä oloa ja pennulle ”treeniä”. Mikä parasta on, että kun toistoja kertyy niin vähitellen pentu oppii luottamaan ja uskaltaa lähteä tutkimaan hajuja kauemmas pois näköetäisyydeltä. Siihenhän me pyrimme, totta kai. 

Melkein tyhjän pesän syndrooma tai ehkä ei...

Axeliinan katras <3

Niin se vaan on, että oudolta se tuntuu, kun pienet taapertajat lähtevä maailmalle. Vaikka vielähän meille jäi kolme jämtin pentua eli Ukko, Sisu ja Akka. (toiveissa on kyllä löytää näillekin piiperoille kodit) Ja ajokoiratyttö Heta.

Maailmalle on lähetetty Kaatrasen Yllätys; terhakka ja rohkeä jämti-tyttö. Yllätys jäi tähän lähelle eli Kaaville niin varmasti kokeissa tai näyttelyssä tavataan :) ja ollaan me jo saatu Yllätykseltä viestiä, että hirvenhajulle on jo löydetty.

Ajokoiran pennut Kaatrasen Hetaa lukuunottammatta ovat nyt siis maailmalle lähteneet. Jokaisesta niistä jäi tassun kuva sydämeen. Aivan valoittavia kaikki ja niin omanlaisia, yksilöitä jo aivan pienestä pitäen. Kaatrasen Ilona lähti Outokumpuun, Kaatrasen Loviisa Ilmomantsiin, Kaatrasen Aku Lappeenrantaan ja Kaatrsen Martta Vierämälle. Hetahan siis jäi omaan laumaan eli tuohon naapuriin mummun ja ukin koiraksi.

 

Jämy-poijat

Ajureita

Oikeastaan jo keväästä asti, kun narttujen kiimat alkoivat on meillä ollut enemmän ja vähemmän koirien paikat vaihdossa. Aikaisemmin tässä omassa pihassa oli ja on siis edelleenkin nuo meidän territ eli Joiku ja Noki. Akseliina ajokoira ja Usva jämti ovat myös olleet meidän pihan asukit. Ukin pihassa ovat siis aiemmin olleet ajokoirat Toope ja Jalmari. Lisäksi jämtit Sissi ja Vote. Nyt pentuamisen myötä Sissi muutti aluksi Axeliinan häkkiin ja siitä se se rumba alkoi.. Jalmari muutti ja Axeliina Jalmarin häkkiin... No joka tapauksessa nyt kevään jälkeen ollaan pyöritelty näitä koiria vaikka ja miten. Nyt jo tehtiin yhteen häkkiin väliseinä niin saatiin taas keikautettu näitä vähän eri tavalla. Nyt meillä on siis kahdessa häkissä näitä pentusia eli Sisu&Ukko omassaan ja Akka&Heta omassaan. Lisäksi Vote ja Usva nyt samassa häkissä. Ennen syksyä pitää vielä vaihdella paikkoja joten eipä käy pitkäksi tää koirien kanssa touhuaminen.

Pentujen kanssa ollaan jo vähitellen alettu harjoitella hihnassa kulkemista. Meillä ollut näille pienille onneksi valjaita niin vähän helpommalta on tuntunut. Mutta on kuulkaas aika hauskaa katsottavaa kun nelja pikku viipottajaa menee hihnoissa. Onneksi minulla on nuo kaksi pikku-apulaista, vaikka välillä mietinkin lenkillä kuka vie ja ketä? Ja että miten saada lapsi ymmärtämään ettei se pentu tahallaan ole vallaton ja mene hihnassa miten sattuu. Mutta toistoja niin eiköhön se siitä. Ja mikä tietysti hyvä on se, että nää tottuu myös lasten käsittelyyn.

Pikku-apulaiset hihnailua opettamassa

Sisua kehtuuttaa

LepoHetki <3

Jämti-poikien kanssa on myös käyty jo vähän tuossa lammenrannassa haistelemassa hajuja. Kovasti jo ympäröivä maailma kiinnostaa ja etäisyys ihmisitä kasvaa helposti. Enää ei siis pyöritä jaloissa. Kohta saa tosisaan jo alkaa miettimään tutkapannan kaulaan laittamista sen verran rohkeesti nämä meidän poijat jo tutkailevat maastoa.

 

Suolla juoksemassa

 

Mikä tietysti vähän minua mietityttää on, että miten ehditään kaikkia tasapuolisesti lenkittää ja käyttää metsässä. Nyt oon pyrkinyt siihen, että aikuisista koirista Sissi, Usva, Vote ja Axeliina kävis vähäintään kerran viikossa mun kanssa juoksulenkin. Samalla tulee treenattu hihnassa kulkemista. Niin ei se sitten pääse ihan unohtumaan. Nokin juoksutukset hoituu onneksi tässä pihassa. Joikun kanssa pyrin myös käymään juoksemassa tilaisuuden tullen. Se kun on mamman ”takakammarin poika” <3 Päivittäin touhuilen muuten koirien kanssa ihan perusjuttuja. Se juoksutusaitaus olis kyllä niin hyvä tai edes koirapuisto lähitienoolla. Syksyn tullen ois tiedossa vähän näyttelytreeniä sillä ajattelin viedä näitä eli Sissin, Usvan, Voten ja Jalmarin näyttelyyn eli treenausta tiedossa sillä rintamalla. Kiva Kiva !!!

Miesväki onneksi on ahkeria noissa metsässä juoksutus hommissa. Tietty noiden pienien kanssa pitäs ehtii edelleen myös käydä jälkiä nuuhkuttelemassa :)

Votelle olis hyvä saada heti sykystä hirvikontaktia niin päästäs eka pitkää koetta kokeilemaan. Viime syksynä saatiin jo haukut hyvälle alulle. Usvalle olisi kanssa hyvä saada jo kunnon hirvityöskentelyä ja ehkä koettakin. Kunhan näkee miten tuo tyttö tuosta syttyy. Sissin kanssa hirven mehtuun aikaan on tiedossa touhutelua. Kokeitakin vois suunnitella jo.

Tälle kesälle tuo koirien uittaminen on vallan jäänyt.. mikä on kyllä tosi harmi sillä uiminen olisi niin hyvää treeniä etenkin hirvikoirille ja tietysti myös allekirjoittaneelle sillä meillä minä siis uin koirien kanssa veneen perässä. Toki Noki saku nyt on uinut ja ihan äänen kanssa. On se vaan vallaton tapaus.. meidän 8 vuotias vinku-intiaani. Joka siis haukkuu aallot, verkonmerkit ja kaikki uidessaan. Harmi, kun ei tullut aikoinaan Nokin kanssa treenattua tuota vesiriistaa, kun se on niin innokas uimaan :)

Mutta heinäkuun puolivaliä mennään ja pian päästään taas tosi toimiin eli koirien juoksuttaminen metsässä alkaa :) sitä odotellessa...

Sari, Kaatrasen Heta ja Kaatrasen Akka

jk. pikkuisia suppanoita ja pupuja on nähty viime päivinä.... jk2. yritänpäs seuraavaan juttuun saada uusia kuvia ja myös kuvia noista meidän sakuista sekä muistakin aikuisista :) siihen asti.. MOI...

Pennut uuteen kotiin

tässä ajokoiran pennut 6 vkon ikäisiä

 

 

Meillä eletään jänniä aikoja.. pennut alkavat olla luovutus iässä ja muuttavat uusiin koteihin..

tässäpäs vähän asiaa pennuin tuloon liittyen..

Olipa koira täysikasvuinen tai vastikään emostaan vieroitettu pentu, sen saapuminen kotiin kannattaa valmistella huolella. Jotta koiran on helpompi löytää paikkansa uudessa kodissa ja laumassa, joitakin sääntöjä kannattaa alkaa noudattaa heti pennun tultua.

Uuteen kotiin saavuttuaan pentu aloittaa tutustumisen perheenjäseniin ja tulevaan elinympäristöönsä. Tavallisesti pentu sopeutuu uuteen kotiin muutamassa päivässä. Tärkeää on toivotetaan koira tervetulleeksi rauhallisesti ja lempeästi, se sopeutuu yleensä hyvin uuden laumansa jäseneksi. Pennulle tulee olla rauhallinen lepopaikka,johon se voi vetäytyä aina kun haluaa. Tällöin pentua ei koskaan tule häiritä.

mamma-koiria moikkaamassa...

Koira on laumaeläin. Se löytää tasapainon lauman vakaudesta ja hierarkiasta. Sen on ymmärrettävä, että ihminen on hierarkiassa koiraa ylempänä. Kun tämä tehdään selväksi alusta lähtien, voidaan turvata se, että pennusta tulee tasapainoinen lauman jäsen. On tärkeää käyttäytyä johdonmukaisesti eli jokainen perheen jäsen toimii pennun kanssa samalla tavalla. On pysyttävä määrätietoisen tiukkana sen suhteen, mikä on sallittua ja mikä ei. Näin omistajan ja koiran luottamussuhde kehittyy toivotulla tavalla.

Koiran saapumiseen kannattaa valmistautua hankkimalla mm: kaulapanta tai valjaat ja hihna ulkoilua varten, sekä kaksi ruokakuppia: toisen ruoalle ja toisen vedelle. (kestävät ja helposti puhdistettavat kupit) . Koiralle kannattaa hankkia myös muutama oma, turvallinen lelu helpottamaan sen sopeutumista uuteen ympäristöön. Koiran patja, kori tai muu petipaikka on hyvä varata. Sinne koira saa aina halutessaan vetäytyä lepäämään rauhassa.

Lisäksi tarvitset mahdollisesti myös välineitä koiran turkin hoitoon esim. harja, kynsisakset. Myöhemmin voi olla tarpeen koiran shampoo sekä matolääkkeet. Koiralle ei kuitenkaan kannata ostaa etukäteen ylettömästi tarvikkeita vaan ostaa varusteet sitä mukaan kun koira kasvaa ja sen kanssa toimiessa huomaa jostakin tarvikkeesta olevan hyötyä. Yleensä kasvattajat suosittelevat ruokaa jota he itse ovat syöttäneet. Onkin hyvä aluksi syöttää samaa ruokaa ja jos merkkiä haluaa vaihtaa tulee se tehdä vähitellen.

 

Heinikossa on kiva leikkiä

hei me leikitään :)

 



Hihalenkillä.. harjoittelu on siis jo aloitettu...



Hihnalenkillä vol 2 pikku apulainen työssään



piilosilla



piilosilla minäkin



Mitäs me leikkijät



lepäilyä leikin lomassa...



sylittelyä <3

Kaikki hyvä loppuu aikanaan.. paljon olemme saaneet kokea näidenkin pienien kanssa. On ollut aivan mahtava kokemus nähdä kaksi näin erilaista pentuetta tässä pienessä ajassa. Tietysti kaski kertaa enemmän työtä, mutta onneksi meitä on ollut monta hoitajaa... Voi tätä rakkauden määrää...



Mina ja Rakkaat vintiöt <3 / Kaatrasen Yllätys

Vähitellen pennut siis muuttavat uusiin koteihin ja toivomme, että saamme kuulla näistä pennuista vielä paljon kivoja juttuja. Ajokoira pentueen hoidosta on vastannut Juha ja Ritva eli naapurissa asuvat appivanhempani. Iso kiitos heille <3

 

 

Ritva



Juha