Syksyn
toi tulessaan myös menetyksiä. Jo kesän aikaan huomasimme, että
saksanmetsästysterrieri Metun voimat alkavat ehtyä. Kuitenkin
kesällä Metu vielä liikkui pihalla virkeänä ja osallistui
touhuihin häntä heiluen. Oli mukana kesäloma reissullakin. Lomien jälkeen, kun arki alkoi Metu nukkui päivät,seurusteli meidän kanssa illat. Voimat ehtyivät vähitellen. 16.10.2015 aamulla
jouduimme tekemään vaikean päätöksen. Oli jäähyväsiten aika
<3
 |
| Vekkuran Metu 15 vuotta |
” Tassunjälkiä
sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään yli,
sinäkö
se olit Metu?
Ohimatkallako
vain? Ei kai.
Kyllä
pysyvästi sinne muutit.
Teit
pesän lakanoihin, merkkasit nurkat.
Kipitit
läpi sydämen, kurajaloin, karvoin.
Jätit
tassunjälkiä sydämeen”
(Hannele Vänsä)
16.10.15
Syttyi taivaalle kirkkaimmasta kirkkain tähti.
Rakas Metu-mamma on
poissa,
nyt vehreimmillä niityillä kirmaamassa.
Ei ole kipuja eikä
kolotuksia.
Koti on tyhjä <3
Ihanat muistot meille jää...
 |
| Reeda ja Metu kevät 2015 |
 |
| Metu ja lapset kevät talvi 2015 |
 |
| Iska ja Metu talvi 2015 |
 |
| Reeda ja Metu talvi 2015 |
Syyskuun
puolenvälin tienoilla tuli myös suomenajokoira Vekkuran Toopen
päivät täyteen maallisilla metsästysmailla. Iso tassun jälki
sydämessä <3
 |
| Vekkuran Toope |
Tuli
aika raskaiden päätösten,
saattaa
sut huomaan enkelten,
nyt
saat juosta seuraten heitä,
ei
kipu enää elämääsi peitä,
suru
on suuri lohduton,
mut
tiedän sun hyvä olla nyt on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti