Koiralle uusi koti tai jotain sinnepäin..

Tässä viime aikoina on ollut meilläkin ajankohtaista tuo koiralle uuden kodin löytäminen. Kun noita jämtin pentuja tuossa vielä 3 ns. joutilasta pyörii. Tuo jotenkin tuntuu vaan monella tapaa helpommalta eli löytää pennulle sopiva koti. Kun ne jotka on jämtin pentua ostamassa tietää mitä siis hakevat eli käyttökoiraa. Ja kun pentua on ottamassa tietää jo, että se on vielä ihan taimi jonka kanssa saa tehdä useemman lenkin ja jutun ennen kun se on valmis sinne käyttöön.

Vaikka harmi kyllä niitä uusia isäntiä/emäntiä ei vaan nyt sitten kuitenkaan ole ollut jokaiselle tarjolla tällä kertaa. Etsintä jatkuu :) No ei hätää.. onneksi minulla on tässä kotona pari reipasta pikku koiran juoksuttajaa ja tänäänkin 3 pentua päässyt juoksemaan metsään.

Mutta olen myös hiljaa etsiskellyt uutta kotia tuolle meidän Usvalle. Usva siis 3 vuotias jämtlanninpystykorva tyttö. Joka löytää hirven ja seuraa, mutta haukkumaan ei ole innostunut. Joten voisin se jollekin pihakoiraksi ja lenkkikaveriksi antaa. Toki mikään hätä tuolla asialla ei ole ja ajan kanssa tuota asiaa tuumailen. Jos sopiva koti löytyy niin tyttö lähtee.

Mutta joo tosiaankin.. kiinnostuneita on ollut monen monta..

Tässä hetkessä nyt itselle herää kysymys, että tutustuuko ihmiset rotuun ennen kuin alkavat miettiä olisko toi meille sopiva koira? No niin kuin yleensä ei vaan tässä tapauksessa. Vai katsotaanko vaan, että onpa kivan näköinen koira ja vielä ilmatteeksi. Eikä rodulla sitten ookaan mitään väliä.

Suomen kenneliitto suosittaa kuitenkin ennen koiran hankintaa tustumaan eri rotuihin ”Rotuihin tutustumiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Mieti mitä koiraltasi toivot ja tutki eri koirarotuja asettamiesi tavoitteiden pohjalta. Pelkkä kaunis ulkonäkö ei saa olla rodun valinnan perustana, sillä liian energisen koiran turhautuminen ja sen aiheuttama häiriökäyttäytyminen, liian vaativa luonne tai työläs turkinhoito voivat viedä ilon koiran omistamisesta. ”

Annetaan kiva koira :)

Itse olen laittanut merkille, että paljon haetaan koiraa perheen jäseneksi ja lenkkiseuraksi. Toivotaan, että koira ei olisi vihainen, tulisi lasten kanssa toimeen ja olisi tottelevainen esim. pysyisi pihassa ja ettei haukkuisi sekä olisi tottunut autossa matkustaja jne.. lista on siis loputon.

Minulla on itsellä tässä pihapiirissä nyt siis 9 aikuista koiraa ja 5 pentua (yhteisomistuksessa meidän ja ukin kanssa). Kaikki nää on mulle rakkaita ja tärkeitä. Kaista on jo jäänyt Iso tassun kuva sydämeen. Kyllä niihin kiintyy, vaikka ne ei kaikki tässä sisällä asukkaan niin perheen jäseniä ovat kaikki. Jokainen on yksilö ja sen vuoksi ainutlaatuinen omalla tavallaan. Toki osan kanssa itse henkilökohtaisesti teen ns. hommia enemmän eli käyn hihnalenkillä, metsässä. Mutta jokaisen koiran kanssa pitää tehdä paljon toistoja, että ne oppii luottamaan ihmiseen ja toisinpäin. Mikään ei ole automaatio. Jos koira tottelee mua se ei tarkoita että se tekee saman jollekin toiselle ihmiselle tässä ja nyt. Sen vuoksi onkin aika hassua, että koidin vaihtajalle asetetaan niin paljon kriteerejä. Toisaalta näitä koidinvaihtaja-palstojen lukeminen on itsellekin aika avartava kokemus. Saa itselle näkökulmaa. Miten me voimme nähdä asiat eri tavalla ja huomaan itsekkin asettavani kriteerejä millaiseen paikkaan olisi itse valmis koiransa antamaan.

Yksi asia mikä itseä mietityttää on: ”Koiran pitäsi tulla toimeen lasten kanssa” Tottakai sitä jokainen toivoo. Mutta kuinka moni vanhempi ymmärtää se, että asia on myös toisin päin. Lapsen on annettava koiralle tilaa sopeutua ja lapsen on myös osattava olla koiran kanssa rauhallisesti ja ns.lukea koiraa. Vaikka omat lapset ovat kasvaneet tässä meidän lauman keskellä huomaan, että heillä molemmilla on tiettyjä juttuja millä saavat vieraan koiran kokemaan olonsa epämukavaksi tai koiran villiintymään mm. energisyys, nopeat liikkeet.. Sen vuoksi itse olen sitä mieltä, että aina ns.vieraan koiran kanssa pitää olla varuillaan. Koira mikä ei ole koskaan purrut, hyppinyt vasten tai vastaava voi toimia niin, jos tulkitsee ihmistä väärin.

Itse tässä yksi päivä juuri mietin, että mun omat lapset pystyy suurimmaksi osaksi hallitsee nää meidän koirat, vaikka suurin osa kuitenkin keskikokoisia eli n.25kg juntturoita. Mutta en tiiä kuinka monta muuta lasta uskaltaisin laittaa samaan sarjaan. Toki nää kaikki koirat on tuttuja meidän mukeloille ja tietävät kenen kanssa pärjäävät ja missä tilanteessa. Iso vastuu on kuitenkin aikuisella, kun miettii koiran ottamista olipa kyse pienestä tai suuresta rodusta. Sillä myös pieni koira ärsytettynä saa aikaan pahaa jälkeä ei vain isot rodut, vaikka ikävä kyllä näistä isojen koirien aiheuttamista vahingoista uutisoidaan.

”Koirasta kasvaa usein lapselle hyvä ystävä, joka osallistuu leikkeihin, kuuntelee ja opettaa lapselle kuinka eläimiä käsitellään. Lapsiperheen arki sujuu yleensä koiran kanssa hyvin, kunhan pelisäännöt ovat selvät alusta lähtien.” lähde: https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koira-kotona/koira-ja-lapsi

Myös sitä olen miettinyt usein.. kun ihmiset miettii, mitä koiran kanssa voi harrastaa. Itse en näe, että harrastaminen olisi kiinni koiran rodusta. Enemmäm rajoitteita asettaa koiran omistajan asenne. Toki villakoirasta ei välttämättä oo hirven metsästykseen. Mutta periaatteessa koiran kanssa voi tehdä aivan laidasta laitaa juttuja ja koira oppii asiota, kun sille annetaan mahdollisuus ja aikaa. Niistä tulee perheenjäseniä kun niihin sitoudutaan. Tuon meidän Usvan kohdalla on tullut kysymyksiä, että oppiiko olemaan sisällä? Voiko se kanssa harrastaa tokoa? Jälkee? Mätsäreitä? Mä ajattelen näin, että näiden meidänkin ns. mehtäkoirien kanssa voi harrastaa ihan mitä vaan, kun jaksaa vaan tehdä asiaa johdon mukaisesti ja toistaa harjoituksia riittävän usein. Jo pentujen kanssa me tehdään erilaisia juttuja eli saavat juosta vapaana ja tutkia hajuja ja ihmetellä ympäristöä. Käydään hihnalenkkiä, leikitetään leluilla, käydään autoajelulla jne. Kannellaan, pyöritellään ja totutetaan veteen. Kyllä niiden kanssa voi siis tehdä melkein mitä vaan :)

Tänään luin yhden ilmoituksen, jossa oli rajattu alue josta koira halutaan ottaa. Ihan ymmärrettävää joo, mutta mikä herätti hilpeyttä oli huomautus, voidaan tulla hakemaankin, kun matkakustannuksista päästään sopimukseen. Näin useamman koiran omistajana pitää tuumata, että ne matkakustannukset taitaa tuossa ”ilmaisen” koiran ottamisessa olla suht pieni menoerä ;)

- Onni on koiraharrastus – tai mun tilanteessa elämäntapa <3

Katsellaan mitä syksy tuo tulessaan ja toivotaan, että meidän pikku villikoille löytys uudet harrastavat kodit

Ihanaa syksyä <3 Sari

***************************************************************************************

jk. tässäpä muuten meidän myynti-ilmoitus tori.fi

Hei, me ollaan Kaatrasen Hilla, Hissu ja Herkko. 
Meidän äiti on Salopellon Iiris ( FI KVA/ FI38886/11) ja iskä Koskiharjun Ippe (FI KVA/ FI51477/15). Kertovat, että nuo vanhemmat on molemmat metsästysintoisia ja hyvän hirvityöskentelyn omaavia. 
Me ollaan synnytty 13.5.2017. Ollaan saatu matolääkkeet jo 3 kertaan sekä sirut ja paperit meillä on. Lisäksi ollaan käyty eläinlääkärin luona tarkastuksessa ja rokotuksella. 
Me ollaan vilkkaita ja virkeitä. Isäntä väen kanssa ollaan autoiltu ja tutustuttu lähimetsään. 
Oletko sinä metsästystä harrastava ja koiraa vailla oleva tuleva isäntäni? 
Soitahan isäntäväelle niin he kertovat meistä lisää 
SARI 050 5626475 tai TOMI 044 5690501