Mistähän alkaisi???
Olipas meillä taas kerran tapahtumarikas viikonloppu..
ehtii sitä muutamaan päivään sitten monelaista kohellusta sitten olla..
itkiskö vai naurasko?
Perjantaina isäntä päätti viedä tuon meidän Sissi-mamman (Iiris) vähän juoksemaan.
No eihkän se sitten kauaa ehtinyt touhuta, kun haukku alkoi raikamaan :) emä, vasa ja uroshirvi samassa kasassa. Hyvä juttu. Ei muuta kun annetaanhan laulella vaan, kun laulattaa.
Minä tietty vähän toivon, että tuota Usvaa vielä koitettas sinne ja niinpä isäntä sitä sinne töytyyttämään. Ja menihän se sinne ja pikku setti haukkua, mutta sit pois.
Aikansa tuota haukkua kuunneltuaan isäntä oli sitten Sissille yo:ta kokeillut ja vähän ihmetellyt kun koiran käytös jotenkin muuttunut.. no vihdoin ja viimein koira sitten antoi kiinni... *HUPS* kyljessä jumalaton vekki ja eikun eläinlääkäriin.. perjantai ja kello 15.45... onneksi saattu kaveri olemaan liikkeella Tuusniemen kylällä ja meni eläinlääkärin vastaanotolle ja saatii ell kiinni ennen kuin ehti lähteä viikonlopun viettoon. Nyt on Sissi-mamma sisähoidolla ja tikit ainakin 14vrk. Lepoa varmaan nyt kuukauden päivät. Onneksi kuitenkin näyttää tässä vaiheessa tuo haava rauhallselta.
Lauantaina seikkailtiin Akan kanssa metsässä. Hirvet löytyi :)
mutta oli sellainen liikkuva malli..
harmi vaan, että jossain vaiheessa otti "ritolat" ja koira tuli takas.
Mutta hyvin haki ja intoa riitti. Uutta reissua odotelessa.
Sunnuntaina sitten olikin omalla tavallaan surullinen päivä.
Pitkän harkinnan ja puntaroinnin sekä pähkäilyn tuloksena Usva ( Hupeliaon Usva)
lähti uuteen kotiin.
Tutulle ihmisella ja varmasti osaaviin käsiin pääs mun Rakas UsvaLeena <3
mikä parasta Usvan isä Eetu on samassa lamassa
joten hyvillä vaikkakin haikeilla mielin laitettiin heidät yhteiselle taipaleelle.
Mikä parasta tiedän, että saan olla mukana tämän koiran elämässä,
vaikka ei enää asukkaan täällä meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti