Kaatrasen murinoita: Toipuminen alkakoon

Muutama aamu jo valjennut Akan tapaturman jälkeen. Edelleen on mysteeri mitä tapahtui? Mutta toisaalta sillä ei oikeesti ole juurikaan merkitystä. Tapahtunut mikä tapahtunut.

Mutta tässä on ollut aikaa koota ajatuksia ja suunnata katseet tulevaan. Jalan toipumisen näyttää aika ja nyt mennään päivä kerrallaan. Onnellinen olen siitä,että yhteinen taival jatkuu. Onni onnettomuudessa on, että luut meni suht tasaisesti poikki ja ”korjaaminen” oli mahdollista ja toipumisen ennuste on hyvä.

Akka on vielä nuori ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Nytkin menee juoksu jalkaa 3 jalalla pissalenkillä. Ja sisällä touhuilee ja on erittäin seurallinen :) Kipeä koira ei tunnu olevan. Toki nyt vielä kipulääke menee säännöllisesti ja antibiootti kuuri päällä 12vkoa. Tikit 2 viikkoa ja siihen asti haavanhoitoa sitten päivittäin. Se meneekin jo rutiinillä. Meillä näitä haavoja on ollut aikaisemminkin.. ei mee sairaanhoitajan koulutus tässä kohtaa hukkaan. Luulen,että näiden viikkojen aikana ehdin kehitellä vaikka minkä moista patenttia,että saadaan haava-alue ja putkien suojaus toimiaan. Tänään jo surauttelin parit putket trikookankaasta, että saa suojattua tuon alueen ettei koira sitä ala nuolemaan. Ei kyllä oo repinyt tai nuollut, onneksi. Tuo trikookangas on monella tapaa kätevää. Perussideharso on ohutta ja tuntuu ettei siitä käteväästi laitettua tai sitä pitäs käärii metritolkulla ympäri kooirankinttua.. trikoosuikaleista ompelin sit ”koiran pinteliä” niin saa tarpeen tullen sidottua haavalappuja paikalleen. Ja on väriä.

Niin paljon ollaan saatu tsemppi viestejä ja fb:n kautta myös kuultu selvitymis tarinoita. Ne antaa toivoa tulevaan. Kiitollinen olen myötäelämisestä <3

Olihan tää nyt aika iso kolaus ja totaali STOPPI. Sitä oli ehtinyt jo alku syksyn esitysten myötä tehdä suunnitelmia ja asettaa tavoitteita tälle 2018 kaudelle. Kun tämän koiran on itse kätilöinyt maailmaan ja sen kanssa lukemattomia hetkiä yhdessä viettänyt on siitä tullut paljon enemmän kuin yks koira. Eihän maailma tähän kaadu ja vielä tuossa pihassa on koiria kenen kanssa lähteä metsään tai hihnalenkille. Mutta tää ”tyttö” on ollut mun oma projekti. Nyt mun projekti on sitä saada tää koira kuntoutumaan ja aika näyttää palataanko vielä metsäsätämään niitä HIRV1:siä tai hirven kaatoja. Just nyt se kyllä tuntuu aika kaukaiselta ja toisaalta vähäpätöiseltä.

Kertoilen täällä blogissa miten homma etenee.

Muuten täällä koiralaumassa sujuu hyvin. Sissi-mamma parasta aikaa metsässä. Hallan kans sitten huomenna. Ajokoira oli aamulla miesväen kanssa metsässä. Tässä muutaman päivän aikana on vähitellen mietitty yhdessä uusia tavoitteita tämän koiralauman suhteen. Toivotaan,että muu "kalusto"pysyy terveenä ja saadaan onnistumisia.