Kuulumisia Kaatrasesta
Kevät tulee, piha sulaa ja rapaa
sekä koirankarvaa on tuvassa ihan kylliksi asti. Nyt sen huomaa
miten paljon jämtistä irtoaa karvaa kun se vaihtuu *huokaus*
En valita kuitenkaan. Näinä
päivinä tulee 6 kuukautta Akan tapaturmasta. Näihin kuukausiin on
kyllä mahtunut itkua, naurua ja paljon siltä väliltä. On ollut
Oikeasti hienoa kulkea tämä toipumissen matka yhdessä. Akka on
kyllä ottanut ihan kaikki irti tästä ajasta. Siitä on kehkeytynyt
oikea seurakoira. Osaa antaa tassua, istua ja odottaa. Sohvaan
kiivetään aina kun silmä välttää. Toki omapaikkakin löytyy kun
sen aika on. Ja ollaan me tytöt muuten käytyu yhdessä lenkillä.
Akka on aina viihtynyt autossa,
mutta nyt se on kyllä siinä jo ihan ammattilainen. Niin paljon se
on mukana kulkenut. On ollut kyllä uskomatonta miten hyvin tuo jalka
on parantunut ja vielä vähän aikaa neiti ottaa kevyemmin ja sit
pääsee taas ulkomajoitukseen. Odotellaan kesää ja uimakelejä
niin saadaan neitokaisen kroppa syksyksi kuntoon. Sitten päästään
testaamaan vieläkö hirvenhaukku raikaa (?) se vähän jänskättää
jäikö pelkoja.
Nyt on ollut todella kauniita
kevät päiviä. Viikon loppuna käytiin kahtena päivänä jäällä
ja pikku-mustat Noki ja Joiku pääsi vuoropäivinä mukaan. Kyllä
vanhukset nautti vapaa juoksemisesta. Noki pääsi mönkijän kyytiin
ja Joiku moottorikelkan kyytiin. On ne vaan niin Erityisiä molemmat.
Tämä parivaljakko täyttää jo
12-vuotta 3.4.2019.
Onnea Rakkaat pikku-mustat
FI KVA-L FI MVA FI KVA-M JOIKU
![]() |
Joiku |
FI KVA-L FI MVA NOKI
![]() |
PerhePotretti (vas) Akka, Sari, Reeda, Tomi ja Noki (oik) Reeda, Noki, Iska, Sari ja Akka |
Muutenkin näin koirien kiinni
pito aikana ollaan tehty hihnalenkkiä eri kokoonpanoilla ja lapset
ovat myös innolla mukana lenkkeilyttämässä näitä meidän
karvakorvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti