Reilu vuosi Akan tapaturmasta. Pitkin syksyä ollaan käyty kylläkin vähän säästeliästi metsässä. Vähän nihkeäähän se on ollut. Toki hirviäkään ei ole ollut ihan kuin sieniä sateella. Muutama reissu on antanut jo merkkejä, että kyllä tästä vielä palataan.
Lauantaina (26.10) Akka oli mukana hirvimetsällä ja sai kivan hirvityöskentelyn. Työskentely aikaa hirvillä kertyi 2,5 tuntia ja koira tuli kutsusta ohjaajan luo haukusta.
Tänään lähdettiin aamusta sitten yhdessä metsään katselemaan löytyisikö jotain. Aluksi Akalla oli kyllä niin paljon intoa, että meinasi touhottaa ja mennä ohi hyvistä hajuista. Eka lenkin ja pikku tohinan jälkeen koira sitten pääsi hajulle ja löytyihän sieltä naarashirvi, jota sitten haukkui löytypaikalla 3 tuntia. Tässä kohtaa oli tarkoitus mennä kutsumaan koira pois ja lähteä kotiin. No hirvi tais kuulla meidät ja otti karkkoa reilut 3 kilometriä ja hups. lähti uimaan. Koira oli tuossa vaiheessa onneksi sen verran jäljessä ettei lähtnyt uimaan perään. Niinpä koira pillillä luokse, autoon ja kotiin.
Täytyy sanoa, että tyytyväinen pitää olla :) hienosti koira on toipunut ja alkaa päästä siihen tahtiin mikä oli ennen tapaturmaa. Mikä omaa mieltä lämmittää on se, ettei tainnut koiran "korvien väliin" jäädä isompaa kammoa. Tänään haukkutiheyskin oli jo paraillaan yli 80 pykälää.
Nyt ei ainakaan oo ollut mitään merkkejä, että tuo jalka kipeytyisi tuolla metsässä. Niinpä tuossa jaloissa makaa yks onnellinen ja rapsutuksen kipeä koira <3
 |
| pelikaverin kengänkuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti