Joulukuun
puolessa välissä laumaan tuli uusi jäsen, kun naapurin ukki haki
itselleen jämtinpennun. Vuorenpolun Herkules on yhdistelmästä FI
KVA Kaatrasen Yllätys &
FI
KVA Tuike Salon Capu. Herkuleksen äiti on siis mun kasvatti ja
Sissi-mummo mun kanta narttu Salopellon Iiris. Tässä meillähän on lisäksi Herkuleksen kaksi tätiä ja enokin, Eli sukulaisia piisaa <3
Yhteiselo
Hepsun kanssa on lähtenyt kivasti käyntiin ja voitte varmasti
kuvitella miten innoissaan lapset on. Mutta totta tosiaan koira on
siis ukin :)
Mutta
aika luontevasti se menee. Yritetään opettaa pennunnulle ”tapoja”
jokainen vuorollaan. Itse olen tässä viime päivinä käynyt
Herkuleksen kanssa useamman kerran metsässä kävelyllä ja kovin
reipas on pentu. Siitä pitää olla tyytyväinen ja kivasti vielä
on yhteys pelannut eli vihellyksestä tulee poika luokse. Yhteyden
pitoa olen yrittänyt vahvistaa mm.hyvittelyllä ja välillä
taskusta löytyy makupalojakin.
Hihnassa
kulkemista on myös harjoiteltu eri paikoissa mm.kylällä, omalla
tiellä, valtatien varressa. Tällä hetkellä hihnailu onnistuu
mukavimmin valjailla. Hihnailtu on päivällä ja illalla
pimeälläkin. Yksin ja välillä Joiku-terri on ollut kaverina.
Tänään
oli eka kertaa tutka-panta kalulassa ja kyllä se vähän hidasti
menoa. Lisäksi pimeällä olikin eri jännää liikkua.
Erilaisia
sosiaalisia tilanteita myös harjoiteltu sillä Hepsu on ehtinyt
käydä lasten koululla,mun töissä ja pari kyläreissuakin on
tehty. Reipas vintiö on kyllä.
Aika näyttää millainen jötikkä tästä kasvaa. Ehkä tästä kasvaa Iskalle mettäkaveri ja Reedalle näyttelykaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti