Hyvää Ystävänpäivää

 Hyvää Ystävänpäivää ♥️

" Mun ystävä on kuin villasukka joka talvella lämmittää..  "

Ystävänpäivä on mennyt ulkoillessa ja yhdessä ollessa. Kepa pääsi Joiku-papan kanssa lenkille. Ja olipa ihme kun vanha-herra ei leikkinyt jään neiti nokkela kanssa. 

Elämä vie eteenpäin

Moi, 

vähän hiljaiseloa on ollut... jotenkin on ollut edelleen vähän vaikea ymmärtää, että Sissi the mummo on poissa. Kynttilä palaa haudalla ja jos kova ikävä iskee käyn siellä hetken hiljentymässä. 

"Toivon, että suru tää joskus väistää, vaikka ikuisesti poden ikävää.

En tahdo hyvästejä jättää, kyllä me vielä nähdään"

Kynttilä palaa Sissin haudalla

Puhelinta selatessa sieltä pomppas pari ihanaa muistoa Sissistä. Salopellon Iiris "Sissi" mun elämäni hirvikoira vaikkei koskaan haalinut itselleen titteleitä pitkin maailmaa. Mutta tämä koira oli koko perheen yhteinen harrastekoira se meni hirven perässä ja kaatojakin tuli. Kotona se oli ihan sohvapottu, lasten lenkki- ja leikkikaveri <3 

Mutta niin se vaan on ja elämä jatkuu... Kepa viettää edelleen aikaa sisällä, kun ollaan kotona. Nyt yöt ja työ/koulupäivät Kepsukka on tuolla häkissä. Välillä vähän protestoi siellä oloa, mutta ei päivän mittaan tai yöllä kuitenkaan pida meteliä. 

Kepa ja penkan tutkiminen

Lapsia saattamassa Bussille

Kyllä mä tän jo osaan... 

Sisällä pitää aluksi villitä ja riehua, mutta kun alku huuma on mennyt ohi alkaa neiti yleensä nukkumaan. Lempipaikka on olohuoneen matolla, sama paikka muuten kun Sissi-mummollakin <3 

Kepan kanssa ollaan tällä viikolla vähän harjoiteltu hihnailua lisää ja maanantaina käytiin aamulla saattamassa Iska ja Reeda koulubussille. Sepäs oli jännää. Tosi reippaastihan sen neito kulki, mutta kun autoja tuli olikin vaikea päättää tulisiko syliin vai kiipeäisikö penkalle. Olen yrittänyt opettaa nää jämtit pennusta asti siihen, että kun auto tulee vastaan ne nousee omatoimisesti penkalle. Meillä kun usein hihnalenkillä mennään tuota Joensuu - Kuopiotien reunaa. 

Eihän se Kepa vielä itse sinne penkalle noussut, mutta sinne nostettiin autoja ihmettelemään. Nätisti malttoi siellä olla ja sit matka jatkui. Onhan se vielä aika hassua tuo kulkeminen, mutta oon pyrinyt koko ajan hihnailessa ohjaamaan pennun tien reunaan ja opettanut myös pysähtymään sekä odottamaan. Myöskin sen olen huomannut, että äkkiä pentu oppii siihenkin ettei hihnaa ole ylettömästi. Meillä on ollut käytössä nyt erilaisia hihnoja niin oppii siihen, että välillä mennään lyhyemmällä ja välillä pidemmällä. Jonkin verran Reeda on myös sisällä pitänyt näyttelyhihnan kanssa seisoma harjoituksia. 

Kivalta vaikuttaa kyllä Kepan luonne. Reipas pentu ja tulee mukavasti kontaktiin. Vähän omapäinen tuolla ulkona, mutta se lienee hyväkin asia. Luoksetuloa ollaan jonkin varran treenattu.. kyllähän se jo välillä onnistuu, mutta aika ajoin pihalla on niin monta kivaa juttua ettei aina sit malta tulla. Hyvin viihtyy pihalla ja touhuaa omiaan. Ei pelkää moottorikelkan tai moottorisahan ääntä. 

Kaarna siskoa Kepa käy päivittäin tervehtimässä häkin läpi. Välillä tytöt touhuaa yhdessä. Kessu velikin kävi alku viikosta leikkimässä ja se oli kyllä tosi kiva nujakointi hetki.

Akan kanssa käytiin maanantaina vähän reippailemassa. Ihana valkoinen luonto ja pakkanen. Aurinkokin vähän pilkahteli. Kyllä tämä mamman tyttö on niin Rakas. Akassa on paljon samaa kun äitissään eli Sississä. Se, että nämä kaksi ovat kuin kaksi marjaa fyysisesti niin myös luonne. Kova tarve miellyyttää ja olla läsnä. Lenkin aikana pitää välillä rapsuttaa ja etenkin nyt kun taas käydään lenkillä kahdelleen Akka hakee kävellessä kontakita mm. tökkää kuonolla kättä jne. Käytin monesti Sissiä ja Akkaa yhdessä lenkillä sillä nämä kaksi kulkivat kivasti yhdessä. Jospa Kepa kasvaisi siihen, että voisi käydä yhdessä lenkillä. Ehkä jossain vaiheessa opetan hihnalenkin saloja Kepalle Akan kanssa. 

Kevättä kohti mennään... toivon että tulee kauniita pakkaspäiviä.. olisi ihana käydä lumikenkäilemässä metsässä koirien kanssa. 

Ajatuksia

 

Niin mistä alkaisi. Kiitos teille jotka olette myötäeläneet meidän surussa. Sissi (Salopellon Iiris) on tosiaan poissa ja arjessa tuntuu oleva iso aukko. Onhan meillä näitä karvatassuja,mutta kyllä me Sissin kanssa ehdittiin niin paljon kokea yhdessä ettei se hetkessä tasoitu. Enää ei ole rakas hännän heiluttaja odottamassa, kun mamma tulee töistä. Enää ei illalla viimeiseksi tarvitse miettiä mummun pissalenkkiä.

Sissi ei ollut meidän perheelle vain yksi koira häkissä. Viimeiset kuukaudet Sissi oli sisällä tapaturman jälkeen ja kaikki mitä voitiin tehtiin koiran hyväksi. 

Kaiken kaikkiaan se aika mitä Sissin kanssa on koko perheen voimin on vietetty on mahdoton mitata. Joka ikinen päivä vuosien ajan olipa pyhä tai arki on yhdessä menty. Lukuisat yhteiset metsäkeikat, hirvenhaukku kokeet, uimareissut, hihnalenkit ja kaikki mitä arki on eteen tuonut. 

Kolme pentuetta Sissin kanssa yhdessä hoidettiin ja saateltiin maailmalle 13 jälkeläistä. Onneksi Sissi-mummo heti vielä nähdä nämä mummotettavat.

Se mitä yritän sanoa… että vaikka monen mielestä on kyse VAIN koirasta. Niin tämä koira oli tärkeä osa minun arkea vuosia. Sen kanssa on jaettu ilot ja surut. Lapset ovat kasvaneet tämän koiran rinnalla. Suru on pinnassa ja ikävä. Ehkä toisten mielestä on väärin ikävöidä ja surra koiraa. Mutta isompi muutos minun arjessa on tämän koiran puuttuminen,kun kaukaisen sukulaisen jota en ole tavannut vuosiin.

Olen pahoillani, jos olen jonkun mielen pahoittanut fb-päivitykselläni.