Kylläpä oli allekirjoittaneelle henkisesti raskas reissu. Tuntuu että en varmaan ikinä enää mee mettään, jos Akan kanssa en sinne enää pääse. Mitään ei vielä siis tiedetä, mutta mä oon tälläinen jännittävä ja etukäteen surija.
Luopuminen omista haaveista on välillä tosi vaikeaa ja uudelleen aloittamisen kynnys on kyllä suuri. Pelkää ettei enää pääse siihen mitä oli jo ehtinyt "saavuttaa". Mutta nautitaan näistä hetkistä.
Alla pari kuvaa potilaasta sekä pari kuvaa pikku-mustista eli Joulusta ja Nokista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti