Pentulaatikon nro 2 laidalla, kun kaikki ei mennytkään niin kuin oli ajateltu

Nyt voi jo hieman huokaista. Lauantaina 16.5.2015 meille syntyi 6 ajokoiran pentua. Kaikki ei tosiaankaan mennyt ihan ”käsikirjoituksen” mukaan, mutta loppu hyvin, onneksi.

Jo helatorstaina 14.5 alkoi olla merkkejä, että Axeliinan synntys lähenee. Axu oli jo väsyneen oloinen ja supsituksiakin tuli, vaikkakin vielä päivällä harvakseltaan ja illalla jo vähän enemmän.

 

Axeliina,Sari ja Metu
"Odottavan aika on pitkä"

Perjantai aamuna miesväki päätti ajaa mutkan Outokummussa eläinlääkärissä lähinnä tilanne tarkastuksella. Tuossa vaiheessa Axu sai kalkkia pistoksena ja päätettiin jäädä seurailemaan tilannetta. Kotiin saatiin vähän ”lääkitystä” ja numero johon voisi soittaa tarvittaessa.

Perjantaina päivällä alkoi Axun levottomuus.. ei ollut hyvä olla mitenkään. myös supistuksiakin tuli tiheämpään. Ilta seurailtiin yhdessä ukin, mummun, isännyyden ja lasten kanssa. Puolen yön tienoilla päätettiin mennä nukkumaan. Sovittiin, että minä menen noin 2 maissa katsomaan tilannetta. Ja miesväki sitten ottivat seuraavat tarkastusvuorot eli klo 3 ja 4 herätykset.

 

Axeliina ja tyttö nro 1

 

Niinpä klo 2.05 aikoihin menin tarkastamaan tilanteen ja ihana yllätys tyttö pentu oli syntynyt. Sitten vaan... Odotettiin ja odotettiin, mutta mitään ei tapahtunut. Klo 6 aikaan soittelin eläinlääkärille ja sain ohjeet lääkitä Axua kotona. Tunti odottelua ja ei tapahtumia. Klo 7.30 alkoi matka eläinlääkärille. Siellä sitten lisää lääkettä ja supistukset eivät vaan voimistuneet. Axulle lääkettä ja nukkumaan. Keisarileikkauksella syntyi 2 urosta ja 3 narttua. Eli meillä oli siinä yhteensä 6 ajokoiran alkua. Kaikki yli 500g. Voi ihme sitä tunnetta ja ihmettelyä. Onneksi kaikki meni hyvin. Ehdin jo ajatella, että tässäkö tämä nyt on.

Kotiin tulomatkalla Axu jo alkoi heräillä. Kun kotiin päästiin alkoi mamma heti hoitamaan pieniään. Vaikka vähän pelkäsin miten nukutuksen ja leikkauksen jäljiltä alkaisi äidinvaistot toimimaan. Mutta kahta pentua vähän aluksi jelpattiin syömisen alkuun ja siitä se elämä pentulaatikon nro 2 laidalla on alkanut. Axu ja pentuset asustavat nyt tuossa naapurissa ja me siellä sitten käymme pieniä ihmettelemässä.

 

 

Axeliina ja pallerot
( 4 narttua ja 2 urosta, tässä muutaman tunnin ikäisenä)

Ajokoira pentue on yhdistelmästä Epeli ( FI44371/11) ja Halla-aamun Axeliina (FI32035/09)

Pentulaatikolla nro 1:ssä onkin jo melkoinen vipinä. Meidän nelikolla on jo ikää huomat 2 viikkoa. Kyllä vaan kasvetaan ihan silmissä. Huima on muutos ollut kahden viikon aikana. Nyt lapsetkin ovat päässeet pikkusia hoivailemaan. Ja kyllä meille jokaiselle on jo se oma suosikki löytynyt, vaikka tokihan me toivomme, että kaikille löytyisi harrastava koti. Kiva huomata miten hyvin pennut kestävät myös lasten käsittelyn. Joku kokenut mehtämies joskus sanoikin, että tekee pikkupennulle hyvää, kun niitä vähän keikutellaan.. kesätävät stressia aikuisenakin paremmin. Toivotaan, että näin olisi sillä meidän pikku kennel-tyttö ja -poika kyllä antavat rakkautta ja hellyyttä näille palleroille jota kulkevat edelleen nimillä: Ukko, Sisu, Akka ja Yllätys.

 

Reeda kenneltyttö sekä Ukko, Akka, Sisu ja Yllätys
(tässä noin 2 vkon iässä)

On se vaan ihan HuippuJuttu, että on NIIN hyvä eläinlääkäri... Monesta vastoinkäymisestä on yhdessä selvitty ja taas vaan kerran saatiin NIIN arvokasta apua ja niin läheltä. " Onni on Kirsi eläinlääkäri"

 

Näin se vaan "perhe" kasvaa ja pieneten elämän ensitaipaletta saamme seurata ja ihmetellä. Eipä voisi enempää toivoa.

 

jk. kiva kun saan jakaa nämä hetket kanssasi :)

 

Näyttely reissulla

Tänään käytiin Jalmari ajokoiran kanssa näyttelyssä Siilinjärvellä, Mehtäkoera 2015 näyttelyssä. Lähdettiin Reedan kanssa ajelemaan sinne jo 7 aikoihin. Iska jäi Juha-ukin kanssa kotiin, koska Axeliina ajokoiran H-hetki lähestyy. Matka sujui hyvin vaikka Reedalla ei tuntunut aika kuluvan ja mietinkin jo, että mitähän tästä tulee. Näyttelypaikalla asetuimme kehän laidalle odottelemaan omaa vuoroa. Vähitellen paikalle kerääntyi enemmän ja vähemmän ajokoiria ja tietysti paaaljoon muitakin koiria. Reeda alkoi viihtyä ja kävi omatoimisesti tutustumassa ympäristöön. Minäkin jo muutamaa tuttua ehdin jututtamaan. Jalmari vaan ei oikein tuntunut viihtyvän... * huokaus* anna tämän nyt mennä hyvin.. no viimein alkoi avoimen luokan urokset. Avoimessa luokassa oli yhteensä 11 koiraa ja kestihän se taas tovin, että kaikki mitattiin ja sitten päästiin jokainen yksitellen tuomarin eteen. Onhan se aina yhtä jännää.. jotenkin itsellä oli niin epävarma olo ja tuntui että kaikkien muiden koirat saa hyvät arvostelut. No vihdoin tuli meidän vuoro ja Jalmari kyllä meni kivasti, ei kuitenkaan huippu hyvin. Näin luki arovstelussa:

”Oikeat mittasuhteet, hyvä sukupuolileima. Vahva kaula, erinomainen rintakehä. Sopivattakakulmaukset ja hyvä luusto. Hiukan pitkät käpälät. Hyvät silmät ja ilme.suruharsoa. Jykevä kallo, tarpeeksi yhtenevät päänlinjat. Oikean laatuinen karva, riittävästi puhdistunut. Edestä hieman löysä. Liikkuu etenevällä hyvällä sivuliikkeellä. Luonne yksi. ”
Korkeus 58 cm.Tuomarina Elena Ruskovaara”

Avo ERI, AVK 3

Tyytyväinen pitää olla sillä loppujen lopuksi ei niitä ERI arvosteluja avoimessa luokassa sitten ollutkaan kuin 4/11 ja me oltiin tuossa neljän sakissa.

Reissu ei siis ollut turha. Ja yllätys yllätys lapsi viihtyi. Tapasi tutun kaverin jonka kanssa viihtyi hyvin. Itse tapasin myös muutaman tutun ja sain vaihtaa koirakuulumisia. Kokemista rikkaampana jälleen. Ennen kaikkea lapset molemmat saivat laatuaikaa Reeda minun kanssa ja Iska ukin kanssa. Isännyys viettikin päivän töissä. Ja kukapa tietää jos Jalmarista tuleekin mun uusi ”näyttely” koiruus...

Miksi koira vetää hihnassa??

 

 

Iska ja Halla-Aamun Axeliina (tiineenä 55 vrk)

Periaatteessahan tämä ongelma on harmiton. Mutta se aiheuttaa ainakin minussa vietävän kovaa harmitusta. Toiseksi vetävä koira voi aiheuttaa liukastumisen ja loukkaantumisen tai hartoiden kipeytymisen ( juuri nyt toinen olkapää on vietävän kipeä) ja koiralla vaarassa ovat selkä ja kaula. Selkä voi alkaa kipuilemaan ja kaularankaan voi tulla vaurioita, jos vetämisen yhteydessä ilmenee tempomista joko taluttajan tai koiran toimesta.

Koirahan vetää, koska se olettaa näin pääsevänsä nopeammin haluamaansa suuntaan. Kun taluttaja kipittää ja luistelee vetävän koiransa perässä sinne, minne koiran kuono näyttää, koira saa välittömästi palkinnon: ”mennään minun vauhdillani minun suuntaani”, se ajattelee ja jatkaa vetämistä :(

Useimmat ongelmat koirien kanssa, myös hihnassa vetäminen on ongelma, jonka aiheuttaja löytyy ihmisen katsoessa peiliin. Ehkä ei ole raskittu tai viitsitty pentua opettaa kulkemaan hihnassa vetämättä? Hyvä olisi muistaa, että aivan kuten meidät ihmiset, myös koirat on alun perin tarkoitettu kulkemaan vapaana; muutenhan ne syntyisivät kaulapanta ja hihna kaulassaan. Koiranpentu on siis opetettava kulkemaan kauniisti ja vetämättä ja jokainen siihen uhrattu hetki ja kärsivällisyyden ripe palkitsee tulevaisuudessa sekä omistajan että koiran miellyttävinä ulkoiluhetkinä ja keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen tunteena.

Mitenkäs se turre saadaan kulkemaan hihnassa vetämättä?

Huutamalla, karjumalla ja kiskomalla ???
Kun ongelmaa ryhdytään ratkomaan: Oikeanlaisen kaulapanta/ valjaat on tärkeää. Kovasti vetävälle koiralle ovat pehmustetut, tukevat valjaat ovat hyvä vaihtoehto pannan sijaan, jolloin vältetään selkä- ja kaularangan vaivat.

Joitakin konsteja: Useat koirat lopettavat vetämisen, kun ne huomaavat, että siitä ei ole hyötyä. Taluttajan kannattaa jopa reagoida aivan päinvastaisesti kuin koira toivoo: voi pysähtyä kokonaan ja jatkaa matkaa, kun veto toisessa päässä loppuu tai vaihtaa kulkusuunta kokonaan takaisinpäin. Se on tehokasta, ottaa aikaansa, mutta fiksuna eläimenä koira kyllä ymmärtää yskän; toiset nopeammin, toiset hitaammin, mutta ennen pitkää kuitenkin.

Kun koira ei vedä, sitä kannattaa palkita makupaloilla, naksutuksella, kehuilla tai muulla tavalla johon koira on tottunut.

Myös kuonopanta, joka on hyvä apuväline silloin, kun koiraa ryhdytään opettamaan vetämättä kulkemista. Kuonopanta ei ole kuonokoppa. Se ei purista, eikä estä koiraa läähättämästä, syömästä, juomasta, haukkumasta tai puremasta. Kuonopantaa käytettäessä talutin kiinnitetään koiran leuan alle. Kun koira alkaa vetää, sen pää kääntyy sivulle ja vetäminen on hankalaa ja epämukavaa. Kuonopantaa ei saa laittaa liian tiukalle, eikä omistaja saa koskaan riuhtoa koiraa, jolla on kuonopanta, koska niska vahingoittuu silloin todella helposti.

Apuvälineet helpottavat pahasta tavasta poiskouluttautumista, mutta ne eivät koskaan yksin ratkaise ongelmaa, vaan koiranomistajan on se itse tehtävä.

 

 

Reeda ja Sissi (Salopellon Iiris)

Itse pyrin omia koiriani kouluttamaan niin, että myös lapset voisivat niitä talutella. Etenkin nuorien koirien kohdalla hihna käyttäytymisen opettelemiseen tarvitaan paljon toistoja. Toiset koirat oppivat nopeammin ja ovat nöyrempi, mutta toiset taas vaativat ns. kovempaa kättä ja enemmän apuvälineitä. Itsellä on käytössä myös kyllä puolikuristava- ja kuristavakin panta, mutta pääsääntöisesti valjaiden rinnalla.

 

Viikonloppuna olemme lähdössä Jalmari ajokoiran kanssa näyttelyyn ja siellä se taas hihnakäyttäytyminen testataan. Jännittää, mutta on kuitenkin kiva lähteä testaamaan miten sujuu. Me kun ei ihan hirveesti olla tuon "köllykän" kanssa ehditty treenaamaan ja kun en oo ihan pennusta asti jässikän kanssa puuhastellut, kun on oikeesti appi-ukon koiruus.

Saas nähdä miten käy.. kerros siitä sitten :)

 

Uuden elämän alkuja

On se vaan aina yhtä jännittävää ja samalla niin ihmeellistä, kun maailmaan putkahtaa uusia tulokkaita. Meillä wappu menikin ”päivystäessä” uusia tulokkaita.

 

Sissi-mamma, pari päivää ennen synnytystä

Niin siinä vaan kävi, että jämtlanninpystykorvamme Sissi (Salopellon Iiris) synnytti 1.5.2015 maailmaan neljä uutta hirvikoiran alkua. Tämä on toinen pentue. Jo 30.4. alkoi jo aamusta tuntumaan siltä, että nyt alkaa tapahtua. Sissi huokaili ja pötkätteli... oli levoton. Kuitenkin illalla rauhoittui nukkumaan ja niinpä myös me ”valvojat” päätimme käydä myös nukkumaan. Yöllä pari tarkastusta, mutta ei mitään tapahtunut.

 

 

1.5. aamulla merkit olivat selvät kohta alkaa tapahtua. Sitten 10 aikoihin kesken aamupalan syntyi ”Ukko” terhakka uros pentu. 10:40 syntyi ”Sisu” toinen uros pentu, hieman pienempi. 11:40 putkahti maailmaan ”Akka” terhakka narttu pentu. Tuossa vaiheessa näytti siltä, että tässäpäs tämä. Kuitenkin vielä jonkin aikaa seurailimme tilannetta ja koira jäi hoitamaan pentuja ja me lasten kanssa suuntasimme ulos. Klo 15 maissa kävin Sissiä ja pentuja katsomassa.. tyytyväisenä kaikki neljä. Klo 16 aikaan menin viemään Sissille ruokaa ja miten ollakaan pentulaatikkoon oli ilmestynyt ”yllätys” narttu pentu. Nyt sitten ihmetellään pentulaatikon laidalla pieniä elämän alkuja ja mammaa joka hellästi pieniä hoivaa.

Tämän pentueen isänä FI KVA FI MVA EE MVA Hupeliahon Reetu. Jotain pentueen isästä. Reetun ensimmäiset hirvihaukut kuultu alle 9 kk iässä. Reetu on laajahakuinen. Koerintamalla hirvien löytyessä tasaista tulosta. Kuudessa kokeessa neljä ykkostulosta (keski-arvolla 85). Reetu on käynyt kasvattajan kanssa paljon näyttelyissä ja menestystäkin on tullut.

 

Reetu (kuva: Santeri Eronen)

 

Kerronpas hieman meidän ”Sissi” mammasta. Sissi täyttää pian 4 vuotta.

Sissi on ihmisystävällinen ja vilkas jämtinarttu. Väritykseltään keskiharmaa, hyvät värimerkit. Korkeus n. 57 cm. Omaa kauniit mittasuhteet, hyvä pää. Kauttaaltaan hyvä ja tasapainoinen rakenne.

Sissi osoitti kiinnostusta hirviin jo ensimmäisen syksynä eli noin puolen vuoden iässä. Ensimmäinen pidempi hirvenhaukku tuloi 1 vuoden ja 4 kuukauden iässä. Sissi on laajahakuinen, käyttää sekä ilma että jälkivainua. Kuitenkin jälkivainu voimakkaampi. Hyvä kuuluva, tiheä haukku (90). Varma haukkutysökentely. Löytöpaikkahaukku jää paikalleen. Pysyy hirvellä. Hyvänä päivä yhteydenotot kutsumalla. Koekauden 2014 keskiarvo 86. Viimeisessä kuudessa kokeessa haukuttuna ykköstulos.

Paras näyttely saavutus PN 2, varasert. Kuudesta näyttelystä viisi ERI ja yksi EH arvotelu.

Sissille syntyi keväällä 2014 kaksi pentua uros ja narttu. Valitettavasti narttu pentu menehtyi pian synnytyksen jälkeen. Tässä pentueesa isänä Hupeliahon Rocca. Tämä ainokainen jäi sitten meille kotiin.

 

Kaatrasen Vote on nyt reilun vuoden ikäinen. Vote on varhaiskypsä. Ensimmäinen hirvenhaukku kuultoiin noin 6 kuukauden iässä. Alle 9 kuukauden iässä Vote haukkui jo 13 tuntia. Emme kaudelle 2014 saaneet järjestettyä Votelle koetta lumitilanteen vuoksi. Nyt siis odottelemme tuevaa syksyä.