Pentulaatikon nro 2 laidalla, kun kaikki ei mennytkään niin kuin oli ajateltu

Nyt voi jo hieman huokaista. Lauantaina 16.5.2015 meille syntyi 6 ajokoiran pentua. Kaikki ei tosiaankaan mennyt ihan ”käsikirjoituksen” mukaan, mutta loppu hyvin, onneksi.

Jo helatorstaina 14.5 alkoi olla merkkejä, että Axeliinan synntys lähenee. Axu oli jo väsyneen oloinen ja supsituksiakin tuli, vaikkakin vielä päivällä harvakseltaan ja illalla jo vähän enemmän.

 

Axeliina,Sari ja Metu
"Odottavan aika on pitkä"

Perjantai aamuna miesväki päätti ajaa mutkan Outokummussa eläinlääkärissä lähinnä tilanne tarkastuksella. Tuossa vaiheessa Axu sai kalkkia pistoksena ja päätettiin jäädä seurailemaan tilannetta. Kotiin saatiin vähän ”lääkitystä” ja numero johon voisi soittaa tarvittaessa.

Perjantaina päivällä alkoi Axun levottomuus.. ei ollut hyvä olla mitenkään. myös supistuksiakin tuli tiheämpään. Ilta seurailtiin yhdessä ukin, mummun, isännyyden ja lasten kanssa. Puolen yön tienoilla päätettiin mennä nukkumaan. Sovittiin, että minä menen noin 2 maissa katsomaan tilannetta. Ja miesväki sitten ottivat seuraavat tarkastusvuorot eli klo 3 ja 4 herätykset.

 

Axeliina ja tyttö nro 1

 

Niinpä klo 2.05 aikoihin menin tarkastamaan tilanteen ja ihana yllätys tyttö pentu oli syntynyt. Sitten vaan... Odotettiin ja odotettiin, mutta mitään ei tapahtunut. Klo 6 aikaan soittelin eläinlääkärille ja sain ohjeet lääkitä Axua kotona. Tunti odottelua ja ei tapahtumia. Klo 7.30 alkoi matka eläinlääkärille. Siellä sitten lisää lääkettä ja supistukset eivät vaan voimistuneet. Axulle lääkettä ja nukkumaan. Keisarileikkauksella syntyi 2 urosta ja 3 narttua. Eli meillä oli siinä yhteensä 6 ajokoiran alkua. Kaikki yli 500g. Voi ihme sitä tunnetta ja ihmettelyä. Onneksi kaikki meni hyvin. Ehdin jo ajatella, että tässäkö tämä nyt on.

Kotiin tulomatkalla Axu jo alkoi heräillä. Kun kotiin päästiin alkoi mamma heti hoitamaan pieniään. Vaikka vähän pelkäsin miten nukutuksen ja leikkauksen jäljiltä alkaisi äidinvaistot toimimaan. Mutta kahta pentua vähän aluksi jelpattiin syömisen alkuun ja siitä se elämä pentulaatikon nro 2 laidalla on alkanut. Axu ja pentuset asustavat nyt tuossa naapurissa ja me siellä sitten käymme pieniä ihmettelemässä.

 

 

Axeliina ja pallerot
( 4 narttua ja 2 urosta, tässä muutaman tunnin ikäisenä)

Ajokoira pentue on yhdistelmästä Epeli ( FI44371/11) ja Halla-aamun Axeliina (FI32035/09)

Pentulaatikolla nro 1:ssä onkin jo melkoinen vipinä. Meidän nelikolla on jo ikää huomat 2 viikkoa. Kyllä vaan kasvetaan ihan silmissä. Huima on muutos ollut kahden viikon aikana. Nyt lapsetkin ovat päässeet pikkusia hoivailemaan. Ja kyllä meille jokaiselle on jo se oma suosikki löytynyt, vaikka tokihan me toivomme, että kaikille löytyisi harrastava koti. Kiva huomata miten hyvin pennut kestävät myös lasten käsittelyn. Joku kokenut mehtämies joskus sanoikin, että tekee pikkupennulle hyvää, kun niitä vähän keikutellaan.. kesätävät stressia aikuisenakin paremmin. Toivotaan, että näin olisi sillä meidän pikku kennel-tyttö ja -poika kyllä antavat rakkautta ja hellyyttä näille palleroille jota kulkevat edelleen nimillä: Ukko, Sisu, Akka ja Yllätys.

 

Reeda kenneltyttö sekä Ukko, Akka, Sisu ja Yllätys
(tässä noin 2 vkon iässä)

On se vaan ihan HuippuJuttu, että on NIIN hyvä eläinlääkäri... Monesta vastoinkäymisestä on yhdessä selvitty ja taas vaan kerran saatiin NIIN arvokasta apua ja niin läheltä. " Onni on Kirsi eläinlääkäri"

 

Näin se vaan "perhe" kasvaa ja pieneten elämän ensitaipaletta saamme seurata ja ihmetellä. Eipä voisi enempää toivoa.

 

jk. kiva kun saan jakaa nämä hetket kanssasi :)